Avainsana-arkisto: vaivaisenluut

Elämää vaivaisenluu-leikkausten jälkeen

Nyt kun yli vuosi on kulunut molempien jalkojen leikkauksesta, ovat ne toipuneet hyvin. Vasen jalka oireilee välillä epämääräisenä pistelynä tai kihelmöintinä. Mutta ensiarvoisen tärkeää ovat kengät.

Tästä löydät kirjoitukseni vaivaisenluuleikkauksistani.

https://noitawoimaa.fi/?p=363

Leikkausten jälkeen myin kaikki vähänkään korkeakorkoisemmat juhlakengät tai liian ahtaalta tuntuvat kengät pois. Pahaa toki teki myydä lähes käyttämättömiä niin ihania kenkiä, mutta päätin että nyt ajatelleen ensisijaisesti sitä että jaloilla on hyvä olo ja että vaivaisenluut eivät uusiudu.

Tässä linkki ohjeisiin, mitä voi yrittää tehdä ennen kuin tilanne johtaa leikkaukseen.

https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/hoida-vaivaisenluu-ajoissa-tassa-jalkaterapeutin-kahdeksan-tasmakonstia

Fysioterapeutilla

Pyysin lisäajan jälkimmäisestä leikkauksesta toivuttuani fysioterapeutille, ihan sen takia että saisin ohjeita, mitä voin tehdä itse sen eteen, että vaiva ei uusiutuisi. Fysioterapeutti piti sitä oikein hyvänä ideana, mutta ihme kyllä tälläinen palvelu ei automaattisesti kuulunut leikkauksen jälkeiseen hoitoon, vaan siitä piti itse pitää huolta. Yleensä kuulemma harva kyselee ohjeita näin, ilmeisesti ajatellaan että leikattu on, niin saa tehdä mitä vaan….

No minä en kuulu niihin, vaan tapani mukaan hain tästäkin tietoa niin paljon kuin mahdollista. Sainkin kattavat ohjeet, jotka käsittivät jalkaterien hierontaa sekä liikkuvuusharjoituksia ja jalkaterän lihasten kunnon ylläpitoa, kuten myös muiden jalan lihasten liikkuvuuden ja lihaskunnon ylläpitoa. Fysioterapeutti suositteli myös paljain jaloin kävelyä sekä paljasjalkakenkien käyttöä. Minulle se ei tuota ongelmia, koska pidän paljain jaloin kävelystä. Sain myös uuden maksusitoumuksen tukipohjallisia varten.

Tässä linkki vaivaisenluujumppaan, joka pitkälti sopii myös ennaltaehkäisyyn.

https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/jalkajumppa_vaivaisenluiden_hoitoon

Tukipohjalliset

Tällä kertaa olin fiksumpi pohjallisten hankinnassa eli en katsonut ainoastaan sitä kattoiko maksusitoumus koko hinnan vai ei, vaan tiedustelin vähän tarkemmin palvelun tarjoajilta mitä palvelu pitää sisällään. Ensimmäisellä kerralla pohjallisten teko käsitti vain sen että laitoin jalkani muottiin josta välinehuoltaja otti mallit ja pohjalliset lähetettiin postissa kotiin. Asiointini kesti noin 10 minuuttia. 

Tähän toiseen kertaan mennessä olin kuullut, että myös Forssan Kutomon Fysioterapia- ja liikuntakeskuksessa on myös jalkafysioterapeutti, joka tekee pohjallisia. Heillä joutui itse maksamaan lisää muutaman kympin, mutta palvelu myös oli aivan eri tasoa. Eli ensin oli ensimmäinen käynti, jossa tarkkaan jalkafysioterapeutti tutki jalkani ja kävelyni. Aikaa taisi kulua kaikkiaan tunti. Toisella kerralla tehtiin itse pohjalliset. Minulla oli parit eniten käyttämäni kengät mukana ja testattiin, että pohjalliset sitten niihin sopivat. Kävin asioilla, minkä aikana fysioterapeutti teki pohjalliset. Sitten oli vielä kontrollikäynti jonkin aikaa pohjallisia käytettyäni eli varmistettiin, että ne todella sopivat ja ovat sellaiset että pystyn niitä käyttämään. Eli täydet pinnat ja papukaijamerkki tälle palvelulle.

Kengät

Olen huomioinut että nykyään jalkani ovat aika herkät kengän ominaisuuksille. Eli kengän täytyy olla riittävän pehmeä sekä pohjan että päällisen, mutta ei taas liian pehmeä, eli myös tukea täytyy olla. Jollain kengillä voin kävellä vaikka koko päivän, mutta niiden löytäminen on ollut aika työlästä eikä todellakaan halpaa. Mitään marketin ale kenkiä näihin jalkoihin ei kannata ostaa. Suurin osa vanhoista kengistä on mennyt vaihtoon.

Onneksi nykyään on myös jaloille hyviä, hyvän näköisiäkin kenkiä, ettei tarvitse tyytyä mihinkään mummo-mallisiin terveyskenkiin. Varpailla täytyy olla riittävästi tilaa, se on ehkä tärkein ominaisuus. Patikointireissuja tehdessä täytyy myös huomioida alamäkikävely eli alamäessä jalka painuu kärkeä kohti, silloin täytyy varustautua riittävän paksulla sukalla tai keksiä muita apukonsteja. ( En ole keksinyt…) MInulla on vielä se ongelma jaloissa että isovarpaan viereiset varpaat ovat pidemmät kuin isovarpaat, jolloin alamäessä ne painuvat ikävästi kengän kärkeä vasten.

Ennen käytin melkein vakiona 39 kokoisia kenkiä, mutta nykyään käytännössä 40-41. Vain sandaalit tai muut ilman sukkia käytettävät kesäkengät ovat numeroa 39. Olen myös huomannut että jalat tykkäävät vaihtelusta eli parempi, kun ei käytä samoja kenkiä kaiken aikaa, vaan vaihtelee. Tämä taas johtaa siihen että täytyy olla monia kenkiä…. Muutenhan se ei olisi mikään ongelma, mutta tilanpuute ja rahanpuute huomioiden se kyllä on ongelma. 

Lempikengät

Tässä sitten lempikenkiäni ja lempimerkkejä. 

.

Suoraan Kiinasta tilatut, mutta erittäin hyviksi todetut Barfoot-kengät. Näillä kävelen aina kun on kuiva keli kesäaikaan….

Skechers

Skechersin lempilenkkarit. Näissä on niin mukavat pohjat. Ja toiset on vielä malli blingbling…..

Häglöfs Kummel Proof Eco

Nämä on vielä tuore tuttavuus, mutta istuivat jalkaan ihan ensi kokeilusta alkaen. Pitää vettä ja pärjää vähän vaikeammassakin maastossa. En ole ennen raaskinut näin kalliita kenkiä ostaa, mutta mitä sitä ei jalkojensa eteen tekisi….

Halti

Näillä Haltin kengillä on jo kävelty kilometri jos toinenkin….Hyvät jokapäiväiseen käyttöön kostealla kelillä.

Skechers sandaalit

Nämä on maailman mukavimmat sandaalit. Kävelin viime kesänä päivän Korkeasaaressa eikä ollut yhtään jalat kipeät. Remmit on osittain joustavat.

Rock Spring

Tuore tuttavuus tältä keväältä, mutta en vaihda pois. Parhaat avokastyyppiset kengät vähän joka käyttöön.

Rock Spring

Parhaat biletys-kengät. Noi korkeat on korkeat mutta erittäin mukavat. Ja koska korokepohja on niin korkea, ei korkoa ole paljoakaan. Pohjat on joustavat, samaten kuin remmit, jotka ovat myös säädettävät. Janan kengät ostin 50v- synttäreitä varten mutta käytinkin noita toisia. Janat ovat myös tosi hyvän tuntuiset jalalle. Päällinen on joustava.

Tamar

Sitten jo kaksi kesää kävellyt Tamarin varvassandaalit. Nahkaa ja näkyy kestävän. Eikä kyllä paina mihinkinkään…

Yhteenveto

Siinä nyt oli yhteenveto hyvistä ja ainakin minun jalkaan sopivista kengistä. Mutta nämä kenkäasiat ovat hyvin ihmis- ja jalkakohtaisia eli samat eivät todellakaan sovi kaikille. Itse inhoan liveshoppailua ja vaatteiden tai kenkien kokeilemista ja varsinkin sovituskoppeja. Joten harrastan useimmiten nettishoppailua. Kenkien kohdalla tilaan useasti paria tai kolmea eri mallia tai kokoa ja kokeilen rauhassa kotona, jonka jälkeen palautan ylimääräiset. Harmi vaan että kenkiä ei saa ”koeajaa”, aina ei voi tietää miltä tuntuu ennenkuin on muutaman kilometrin niillä kävellyt.

Vaivaisenluu-leikkauksissa

Kerron teille vaivaisenluideni tarinan. Olen siis kärsinyt vaivaisenluista jo vuosia, mutta ilman sen suurempia oireita. En ole juuri koskaan käyttänyt korkokenkiä, koska en pysy niillä pystyssä ja pituutta on ilmankin 173 cm. Mutta kapeakärkisiä kenkiä olen käyttänyt ihan nuoresta asti, liekö se sitten suurin syy. Asiaanhan vaikuttaa monetkin jutut. Tässä pari  linkkiä aiheeseen:

https://www.reumaliitto.fi/fi/reumaliitto/uutiset/vaivaisenluun-syntyyn-voi-vaikuttaa-myos-itse

https://www.aava.fi/artikkeli/vaivaisenluu-hoidanko-itse-vai-kannattaisiko-vaivaisenluuleikkaus

Aloin kuitenkin miettiä asiaa kun muutama tuttu jalkani nähdessään reagoi sanomalla: ” Onpa noi pahat”, ” Järkyttävät”. Kävin muistaakseni ortopedillä ensimmäisen kerran 2016-17 ja sain jo silloin lähetteen leikkaukseen. Peruin kuitenkin leikkauksen ja pyysin ajan fysioterapeutille jatellen josko voisin itse vielä tehdä asialle jotain. 

Yrityksiä ennen leikkauksia

Tilasin jos jonkinlaisia varpaan ojentajia ja sain myös fysioterapeutin lähetteellä maksusitoumuksen tukipohjallisia varten. Kokemuksesta voin kertoa että noiden tukipohjallisten tekijöitäkin löytyy jos jonkinlaisia eli kannattaa vertailla palveluita ja niiden sisältöä ennen kuin tilaa pohjalliset. Samalla rahalle voi saada paljonkin vastinetta kun tekee hyvät pohjatyöt. 

Kävin myös jalkafysioterapeutilla, jonne uhrasin pitkän pennin. Mutta tähän pätee sama kuin pohjallisiin eli kannattaa kysellä oman seudun asiantuntijoiden käyttäjiltä mielipiteitä, jos on mahdollista valita. Itse koin käyntini vähän tuloksettomiksi. 

Ensimmäisellä kerralla pääsin vastaanotolle melkein tunnin myöhässä ja fysipterapeutti käytti kanssani noin 15-30 minuuttia kun hinnastossa oli ensikäynnin ajaksi merkattu tunti. Maksoin kuitenkin täyden hinnan. Hän myös lupasi vastata sähköpostilla lisäkyselyihini, mutta en kuitenkaan koskaan saanut vastausta. Sain toki ohjeita jalkojen jumppaamiseen mutta en saanut niitä kunnolla kirjallisena eli unohdin osan ohjeista. Kävin kyllä toisenkin kerran tuon jalkafysioterapeutin vastaanotolla mutta  ei sekään saanut minua vakuuttuneeksi palvelun laadusta. Lähinnä tuli olo että hän suhtautui hieman ylimielisesti asiakkaaseen. 

No kaivoin ohjeita itse netistä ja yritin jumpata säännöllisesti ja käyttää tukia. Totesin sitten jonkin ajan kuluttua ettei tämä nyt enää auta, vaan leikkaus olisi kuitenkin edessä. Viime kädessä päätös syntyi, kun jumppaamisen tuloksena vasemman jalan nivelestä purskahti nesteitä ulos nahan alle ja nivel paisui isoksi möykyksi. Pyysin uuden lähetteen ortopedille ja nivelestä myös poistettiin nestettå useita kertoja. 

Leikkausjonoon sittenkin

Pääsin nopeasti uudelleen Hämeenlinnan sairaalaan ortopedille, mutta tämäkin käynti oli pettymys. Lääkäri ei lainkaan kuunnellut mitä hänelle puhuin, eikä olisi edes katsonut jalkojani, jos en sitä turvonnutta niveltä olisi väen väkisin hänelle esitellyt. Hän myös oli sitä mieltä että mahtaisiko leikkaus edes olla tarpeellinen. Olin siinä vaiheessa kävellyt pelkillä crocseilla viikkoja, kun en voinut turvonnutta jalkaa muuhun kenkään tunkea. Hän kuitenkin laittoi minut leikkausjonoon, mutta emme lainkaan puhuneet esimerkiksi leikkaistavasta. Vaivaisenluita kun voi leikata hirveän monilla eri tavoilla.

Sairaalan vaihto

Tuolta, reissulta kotiin selvittyäni aloin miettiä asiaa tarkemmin. Surffailin TYKSin kirurgisen sairaalan sivuilla ja löysin sieltä chatin. Hetken kyseltyäni annoin heille puhelinnumeroni ja puolen tunnin kuluttua sairaanhoitaja soitti. Hän kyseli taustaani ja muun muassa sitä miten jalat oli aiottu Hämeenlinnassa leikata. Ihmetteli kovasti kun sanoin ettei ollut siitä puhetta. Tarkistin vielä olisiko Kannassa mainintaa, mutta ei ollut sielläkään. Kysyin miten minun tulisi toimia, jos haluan vaihtaa heille leikattavaksi. Sain hyvät ohjeet eli omalääkäriin yhteydenotto ja pyyntö lähetteestä heille sekä uudet röntgenkuvat joihin hoitaja antoi ohjeet. Lopuksi hän sanoi että heillä on jonkin verran jonoa ortopedin vastaanotolle ja neuvoi minua poistamaan itseni Hämeenlinnan leikkausjonosta vasta kun olen heillä jonossa. 

Täältä löydät tietoa hoitopaikan valinnasta. 

https://www.suomi.fi/kansalaiselle/terveys-ja-sairaanhoito/sairastaminen/opas/hoitopaikan-valinta

Sain muistaakseni jo parin viikon sisällä ilmoituksen ajasta TYKSin ortopedille ja aika oli toukokuussa 2018. Menin silloin TYKSiin ja olin todella tyytyväinen siellä saamaaninpalveluun. Lääkäri kysyi kumman jalan halusin leikattavan ensin ja selitti tarkkaan miten hän aikoisi sen leikata. Harmitteli vain että tulehdusriskin takia leikkaus onnistuisi vasta kesän jälkeen. Hän myös sanoi ettei missään nimessä leikkaa kumpaakin jalkaa yhtä aikaa, kun Hämeenlinnan ortopedi piti sitäkin hyvin mahdollisena vaihtoehtona.

Jäin siis odottelemaan leikkausaikaa. Joiduin koko kesän 2018 kulkemaan varvassandaaleissa ja crocseissa koska turvonnut nivel ei muihin kenkiin mahtunut ja oli kipeä. Pitkiä lenkkejä en voinut tehdä. Onneksi se oli lämmin kesä. Silti kyllä kirosin monta kertaa asiaa. Loppu kesästä sain sitten leikkausajan syyskuulle. 

Vaivaisenluuleikkaus nro 1

Vähän jännitti sairaalaan meno, vaikka kokemusta sairaaloista on ihan lapsesta asti. Olin hakenut neuvon mukaan kyynärsaivat etukäteen oman alueen apuvälinelainaamosta ja onneksi ymmärsin myös lainata sieltä suihkutuolin samalla. Se helpotti huomattavasti suihkussa käymistä. Olin myös sopinut että lähden kotiin samana påivänä enkä yövy sairaalassa sekä tilannut Kela-taksin valmiiksi, koska minun piti olla Turussa jo klo 7.00.

Saavuin Tyksiin ajallaan ja minut otettiin päiväkirurgiselle osastolle. Päivästä tulikin pitkä, koska oma leikkaukseni aloitus venyi pitkälle iltapäivään. Nälkäkin meinasi uuvuttaa, kun joutui olemaan ravinnotta. Mutta pääsinpä vihdoin leikkausosastolle. Puudutus onnistui hyvin ja sain myös jotain rahoittavaa. Olin etukäteen huolissani siitä alkaisiko minua leikkauspöydällä yskittämään, kun joudun olemaan selällään. Homma kuitenkin hoitui sillä että kohottivat vähän pääpuolta ja rauhoittavat rentouttivat niin ettei yskittänyt. Sain myös kuulokkeet päähäni ja kuuntelin musiikkia koko leikkauksen ajan. Toki heidän musiikkivalikoimansa oli hiukan rajoittunut joten jouduin tyytymään Kaija Koohon. Onneksi tajusin kysyä, voiko leikkaussaliin ottaa oman puhelimen tai muun soittimen ja kuunnella omaa musiikkia. Sekin kuulemma onnistuisi kunhan puhelin ei ole yhteydessä eli musiikki täytyy olla etukäteen ladattu soitettavaksi myös offline-tilassa. Seuraavalla kerralla olin viisaampi tässäkin. 

Leikkaus sujui hyvin. Mutta sitten tein virhearvion, kun halusin vielä samana päivänä kotiin. Puudutusaineet juuri ja juuri olivat lakanneet vaikuttamasta kun olin sitä mieltä että nyt pois äkkiä…Avomieheni tuli hakemaan ja käytiin vielä apteekista hakemassa särkylääkkeitä. Mutta, se kotimatka, se oli yhtä tuskaa. Vaikka oli tyynyjäkin takapenkillä, niin en saanut jalkaa hyvään asentoon. Ja minä pöljä en tajunnut ottaa sitä erikoiskenkää pois jalasta matkan ajaksi! Ei ole koskaan tuntunut matka Turusta Forssaan niin pitkältä. Mutta päästiin lopulta kotiin, ja äitini oli meillä, jotta voi auttaa Vesan ollessa töissä. Mutta sitten tuli vielä yö. Tölväisin yöllä puoli nukuksissa jalan johonkin, ja tuskaa kesti tunnin. Siinä kävi jo mielessä tarviiko lähteä lääkäriin, mutta tunnin ulistuani (oikeasti), tuska helpotti. Mutta jo silloin päätin että toisen jalan kohdalla jään suosiolla yöksi sairaalaan. 

Toipuminen

Ensimmäinen jalka oli haastava joka suhteessa. Kävin vaihdattamassa siihen siteitä moneen kertaan, koska haava tulehtui. Ja joka kerta siteet laitettiin liian tiukalle. Yhdellä kertaa niin tiukalle, että kun avasin ne jonkin ajan kuluttua, jalka oli ruvennut mustumaan. Ja tämä kaikki turhaan , koska myöhemmin toisen jalan leikkauksen yhteydessä kysyin lääkäriltä ohjeita sitomiseen, jos siteitä pitää vaihtaa ja vastaus oli, ettei parin ekan päivän jälkeen tarvitse olla muuta sidettä kuin kevyt suoja. 

Tikit kävin ohjeiden mukaan poistamassa Tyksin kirurgisella ja lääkäri tuli samalla jalkaa vilkaisemaan ja antoi antibioottikuurin. Mutta vaikka piti olla ammattitaitoinen tikinpoistaja, niin jalassani on vieläkin yksi tikin solmu hänen jäljiltään. 

Tämän jalan kohdalla toipuminen oli hidasta ja käytin kyynärsauvojakin suositusta kauemmin. Loppujen lopuksi tutustuin myös pihkavoiteeseen, haavan paranemisen pitkittyessä. Ja ruo ihmeaine auttoi ja nykyään sitä on aina lääkekaapissa. Tämä vasen jalka rasittuu vieläkin helpommin ja oireilee. 

Vaivaisenluuleikkaus nro 2

Sain noin puolen vuoden kuluttua ajan oikean jalan leikkaukseen. Leikkaava lääkäri oli sama, koska olimme jo alunperin sopineet, että hän leikkaa molemmat jalat. Tällå kertaa olin monin verroin fiksumpi aiemmista kokemuksista viisastuneena. Sovin jo etukäteen jääväni yöksi sairaalaan ja yllätys oli että se tuli halvemmaksi, kuin päiväkirurginen leikkaus. Tämä oikea jalka leikattiin loppujen lopuksi samalla tavalla kuin vasen, vaikka lääkäri ensin harkitsi nivelen jäykistämistä. 

Tällä kertaa osasin varautua omalla leikkaussalimusiikilla. Ortopedi myös yllätti huumorintajullaan leikkauksen lopussa, kun hän nosti jalkani yli sen suojakankaan ja sanoi että katsos nyt kun tuli hieno. Tällä kertaa ei myöskään tarvinnut odotella iltapäivään leikkaukseen pääsyä. Ruokakin oli hyvää, samoin kuin huonekaverit. Tulihan siinä kerrottua elämäntarinoita ja maailmaakin parannettua, samalla kun tutustuin maalaustapaan nimeltä Vedic Art. Tuon innostamana menin 2020 keväällä opiston luovan maalauksen kurssille. 

Myös hyvä ystäväni kävi minua sairaalassa illalla katsomassa ja sain häneltä kuulla iloisia vauvauutisia. Tällä kertaa myös tosiaan pyysin tarkemmat hoito-ohjeet ja kotimatkakin sujui leppoisammin. Älysin myös pyytää lähetteen fysioterapeutille Forssaan, kun ensimmäisen jalan kohdalla jouduin käymään Tyksin alueella eli Loimaalla. 

Tämä oikea jalka parani todella paljon nopeammin ja siihen oli varmaan moniakin syitä. Nyt myös osasin jo kävellä paremmin kyynäsauvoilla. Särkylääkkeitä en juuri ensimmäisen viikon jälkeen tarvinnut. Ja tämä jalka on parempi muutenkin eli oireilee millään tapaa paljon vähemmän kuin vasen. 

Yhteenveto

Lopputulos kuitenkin on kaikkineen niin hyvä, että leikkaukset eivät kaduta, kuten ei myöskään hoitopaikan vaihto. Molemmat jalat tuli leikattua vajaan vuoden sisällä siitä kun lähete lähti. Hoitava ortopedi oli oikein mukava ja ammattitaitoinen, kuten myös kaikki palvelu Tyksissä. Hoito kuului Kelan matkakorvausten piiriin, koska meiltä lähin yliopistollinen sairaala on sekä Turku että Tampere, matka on sama kumpaankin. Kengät menivät uusiksi, koska en halua ongelman uusiutuvan. Sain myös pyydettyäni fysioterapeutilta jumppaohjeet vaivan välttämiseksi tulevaisuudessa sekä uudet tukipohjalliset. Mutta se on taas eri juttu.

Tästä pääset tekstiini elämästä leikkausten jälkeen:

https://noitawoimaa.fi/?p=375