Lääkeriippuvuus – lääkäreiden vastuu?

Artikkeli sisältää mainoslinkkejä, jotka merkitty * (tähdellä) ja kirjoitettu kursiivilla linkkiä edeltävä teksti.

Koska kirjoitin hiljattain omasta ketiapiinin purkusuunnitelmasta, päätin että nyt on aika kirjoittaa teksti myös lääkeriippuvuudesta yleisemmällä tasolla. Se on suurempi ongelma kuin myönnetään eikä varmaan kukaan tiedä mikä on todellisuus. Itse olen vuosien mittaan tajunnut oman herkkyyden tulla riippuvaiseksi lääkkeistä ja myös taistellut irti monista lääkäreiden määräämistä lääkkeistä ihan itsekseni. Moni ei kuitenkaan välttämättä edes itse tajua omaa riippuvuuttaan, ei myönnä sitä tai ei vain uskalla puhua siitä. 

Erilaiset riippuvuudet

Riippuvuuksia on monenlaisia, mutta tässä jutussa keskityn vain lääkkeisiin liittyviin ja pääosin omiin kokemuksiin. Joitakin lääkkeitä ei edes mielletä riippuvuutta aiheuttaviksi, sanan varsinaisessa merkityksessä. Silti kehosi on niin tottunut lääkkeeseen, että et voikaan helposti lopettaa sen käyttöä kun haluaisit tai ei ole enää tarvetta lääkettä käyttää. Toki tämäkin on henkiökohtaista. Monia psyyken lääkkeitäkään ei kuitenkaan edes suositella lopetettavan liian nopeasti. Elimistön täytyy sopeutua olemaan ilman lääkettä. 

Fysiologinen riippuvuus on tilanne, jossa käyttäjän elimistö on tottunut riippuvuutta aiheuttavaan asiaan, jolloin käytön/toiminnan lopettaminen saattaa aiheuttaa fyysisiä vieroitusoireita. Fyysiseen riippuvuuteen liittyy usein myös toleranssin kasvu, eli pienet määrät riippuvuutta aiheuttavaa ainetta eivät enää vaikuta toivotulla tavalla elimistöön vaan annostusta täytyy kasvattaa. Aina näinkään ei kuitenkaan ole (psyyken lääkkeet), vaan olet ehkä käyttänyt jotain lääkettä samalla annostuksella vuosia, mutta et silti pysty lopettamaan sitä ongelmitta tai ilman mittavia vieroitusoireita. 

Psyykkinen riippuvuus on riippuvuutta mielihyvän tunteeseen tai kokemukseen, jonka jokin asia saa aikaan. Psyykkiseen riippuvuuteen ei liity suoraan fyysisiä vieroitusoireita, mutta psykosomaattisia oireita voi olla, mutta psyykkinem riippuvuus voi olla yhdessä fyysisen riippuvuuden kanssa. Eli voit vaikka pelätä masennuslääkkeen lopettamisen seurauksia niin paljon ettet uskalla lopettaa. Jos sinulle on määrätty jokin unta parantava lääke, voit pelätä nukkumattomuutta tai univajetta niin paljon ettet uskalla tai pysty lopettamaan lääkettä. 

Mistään riippuvuudesta irti pääseminen ei ole helppoa ja se vaatii sekä omalta perheeltä että itseltä hirmuista tahtotilaa ja jaksamista. Vertaistuki ja tuki yleensä olisi tuossa tilanteessa kullan arvoista. Ja se ettei asiaa tarvitsisi häpeillä ja salata. Useimmiten olemme kuitenkin joutuneet lääkekoukkuun tahtomattamme tai jonkin vaikean elämäntilanteen tai sairauden seurauksena. 

Monet eri lääkkeet aiheuttavat erilaisia riippuvuuksia

Itse olen ollut riippuvainen SSRI-masennuslääkkeistä, nukahtamislääkkeistä, rahoittavista, vahvoista kipulääkkeistä ja viimeisenä ketiapiinista, yöunta parantavana lääkkeenä. Ketiapiinin purku on parhaillaan kesken ja se tuntuu olevan näistä ehdottomasti pahin ja vaikein, vaikka sen ei joidenkin lääkäreiden mukaan pitäisi aiheuttaa riippuvuutta. 

Yhdenkään lääkärin tai lääkkeen kohdalla en ole saanut mitään varoitusta riippuvuusriskistä tai toleranssin kasvusta lääkettä aloitettaessa. Kyseessä on kuitenkin useampi lääkäri. Myöskään verikokeita tai muita alkututkimuksia tai seurantatutkimuksia ei näiden lääkkeiden käytön takia/aikana ole tehty. Toki muista syistä on otettu labrakokeita ja EKGtä. Minulla kuitenkin on taustalla sekä sukurasite diabetekseen että sydän- ja verisuonisairauksiin, olen nuoresta asti sairastanut migreeniä, astmaa, bronkiektasiaa ja refluksia sekä myöhemmin sairastunut 2 tyypin diabetekseen, maksa-arvot olleet koholla (rasvamaksa) ja verenpaineet heitelleet puolelta toiselle. Eli tarkkaa harkintaa olisi pitänyt käyttää jokaisen lääkkeen kohdalla. Ainoa mistä joku lääkäri varoitti, on nukahtamislääke, vaikka siitä vieroittautuminen ja sen haittavaikutukset ovat lasten leikkiä tähän ketiapiiniin verrattuna. 

Jos näistä asioista puhuttaisiin avoimesti ja lääkäritkin niin tekisivät, ihmisten olisi helpompi hakea apua sitä tarvitessaan. Eikä ongelmat välttämättä pitkittyisi ja pahenisi häpeän ja salailun takia. Myös se ettei lääkkeistä irrottautumiseen saa juuri mitään tukea saati vieroitushoitoa, vaikeuttaa tilannetta ja pahentaa ihmisten ongelmia. Veikkaan että pitkässä juoksussa tuosta tulee iso lovi valtion kassaan. 

Muita hoitotapoja kuin lääkkeet 

Omasta mielestäni psyyken ja unen häiriöitä hoidetaan ihan liikaa lääkkeillä, kun taustalla voi olla muitakin syitä. Moneen asiaan voi myös vaikuttaa ravitsemuksella ja huolehtimalla riittävästä ravintoaineiden saannista. Taustalla voi myös olla jokin muu sairaus. 

Toki elämässä tulee aikoja, jolloin ihminen on surullinen tai jopa masentunut. Mutta eikö surukin ole normaali olotila, tarvitseeko se lääkitä pois mielialalääkkeillä? Toki jos tila jatkuu pitkään ja muuttuu masennukseksi, on tilanne toinen. Ensisijainen vaihtoehto pitäisi kuitenkin olla keskusteluapu, terapia ja vertaistuki. Usein kuitenkin käy niin että potilas saa pillerireseptin ja resurssien puutteessa muutaman keskustelukerran hoitajan kanssa ja homma on siinä. Tai aina ei välttämättä sitäkään. Lääkkeitä myös uusitaan kuin liukuhihnalta, tarkistamatta edes välillä tarvitseeko potilas vielä lääkkeitä vai olisiko aika lopettaa tai ainakin vähentää lääkkeitä.

Toki masennuslääkkeille ja muille psyyken lääkkeille on tarvetta joidenkin kohdalla, mutta tuntuu että osa ihmisistä tulee vain sairaammiksi pillereitä popsittuaan tai sitten tulee vanhojen ongelmien tilalle uusia .

LIsätietoa masennuksesta:

https://www.puhti.fi/tietopaketit/masennus/

*Puhdin sivuilta löytyy paljon infoa masennuksesta, sen syistä ja hoidosta sekä myös mahdollisuus mitata ilman lääkärin lähetettä masennukseen vaikuttavia asioita verikokein. 

https://track.adtraction.com/t/t?a=1299881114&as=1535154746&t=2&tk=1

Omaa historiaa

Itse elin 2002 vuodesta eteenpäin vuosia sellaisessa pilleripöhnässä etten muista noista vuosista juuri mitään. En myöskään itkenyt, mutta en juuri nauranutkaan, kun masennuslääkkeet veivät terän tunteista. Osan ajasta söin samaan aikaan myös kipulääkkeitä välilevytyrän takia (Tramal, Panacod) sekä rauhoittavia ja unilääkkeitä. Aikamoinen sumennus-coctail. Masennuslääkket määrättiin synnytyksen jälkeiseen masennukseen vaikka myöhemmin olen tajunnut suuremmaksi syyksi ahdistuneisuushäiriön, joka on juontanut juurensa nuoruuden käsittelemättömästä koulukiusaamisesta sekä nuoruuden auto-onnettomuudesta jossa avopuolisoni menehtyi. Kumpaakaan asiaa ei käsitelty mitenkään missään ajallaan, vaan ne patoutuivat sisääni vuosien kuluessa. Poikani syntymä jotenkin laukaisi reaktion, josta en enää omin voimin päässyt yli. 

Lääkkeiden myötä myös painoni nousi reilusti ja kuvaan tuli myös työuupumus sekä stressi. Olin 2006-2010 todella huonossa kunnossa, hirmuisen lääkearsenaalin, stressin ja ylipainon alla. Jäin pois silloisesta työpaikasta ja minut uudelleen koulutettiin eri alalle. Olin kuitenkin niin sairas että ajattelin etten mitenkään pysty saamaan töitä. Pääsin eläkkeelle 2012, 42-vuotiaana, hengityssairauden ja ahdistuneisuushäiriön/masennuksen takia. 

Matka terveempään elämään

Siitä alkoi matkani terveempään elämään. Tiputin yksi kerrallaan pois kaikki vähänkään psyykeen tai keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet. Pyysin myös kirjaamaan potilastietoihini ettei minulle niitä kirjoitettaisi ilman vakavaa harkintaa. Lääkkeistä vieroituksen tein itsekseni ja sain kyllä mittavia vieroitusoireita, vaikka tein lopetuksen lääkärin ohjeita paljon hitaammin. Mieliala kirkastui ja aloin taas tuntemaan tunteita. Söin myös paljon lisäravinteita ja pistin ruokavalion remonttiin sekä tiputin noin 20 kg painoa. 

Uniongelmat kuitenkin pysyivät ja jossain vaiheessa sain niihin ketiapiinia. Lääkäri kertoi ettei siitä tule mitenkään riippuvaiseksi. Minulla ei kuitenkaan ilmeisesti paljosta lääkkeiden käytöstä johtuen, vaikuttanut edes 200 mg kuin hetken ja annos korotettiin 300 mg:aan. Sillä nukuin, mutta olin aina aamupäivisin hyvin unelias. Olin kuitenkin tyytyväinen kun sain unohtaa uniongelmat. 

Terveyteni on parantunut tässä vuosien kuluessa, mutta myös oma tietoisuus ja tietämys on kasvanut. Sen myötä heräsi halu päästä kaikista turhista lääkkeistä eroon. Olen omakohtaisesti kokenut että ravinnolla ja lisäravinteilla on aivan hirveän suuri merkitys terveyteemme, kuin myös sillä mitä ja miten ajattelemme eli rentoutumisella ja stressittömyydellä. Siksi sain kerättyä voimia aloittaa myös Ketipinorin purku. Se on kyllä ehdottomasti vaikein kaikista koskaan syömistä lääkkeistäni ja matkani on vielä pahasti kesken. Voit lukea aiemman postaukseni aiheesta täältä :

Ketipinor on myös lisännyt tai jopa aiheuttanut minulle levottomat jalat, joihin minulla on myös lääkitys. Kun ketipinorista pääsen eroon, alkaa tuon lääkkeen purku.

Sitten minulla ei ole enää mitään säännöllistä tablettimuotoista lääkitystä. 

Lisätietoa Levottomista jaloista. 

https://www.puhti.fi/tietopaketit/levottomat-jalat/

Lisätietoa unihäiriöistä:

https://www.puhti.fi/tietopaketit/uni-unettomuus-unihairiot/

*Puhdin sivuilta löydät paljon kaikenlaista terveystietoa, kohdasta Tietopaketit sekä erilaisia laboratoriotestipaketteja, jotka voi tehdä ilman lääkärin lähetettä ja joista saa selkeän raportin. Hinnat ovat edulliset ja palveluita lötyy jo useista kaupungeista. Lisätietoa :

https://track.adtraction.com/t/t?a=1299881114&as=1535154746&t=2&tk=1

Mutta teille kaikille, jotka painiskelette näiden samojen ongelmien kanssa, toivon voimia ja jaksamista. On olemassa parempi, iloisempi ja terveempi elämä. Se ei ole helpon tien päässä, mutta se on silti mahdollinen vaihtoehto. Tukeakin kyllä löytyy, kun osaa etsiä oikeasta paikasta. Toivon että tämä tekstini auttaa edes jotakuta hieman eteenpäin tällä tiellä. 

https://paihdelinkki.fi/fi/mista-apua

https://madinfinland.org/tag/laakevieroitus/#

https://www.paihdesairaala.fi/

http://www.sovatek.fi/laitoshoito.html

Ja muistakaa vielä että tämä ei ole teidän vika. Potilaan ei kuulu olla lääkeasiantuntija vaan lääkettä määräävän lääkärin. Teillä jokaisella on oikeus terveeseen ja hyvään elämään, koska se on teidän ainoa elämänne. Ettekä ole yksin ongelmanne kanssa, vaikka ajoittain siltä tuntuukin.

En vielä itse tiedä kuinka kivinen on polkuni Ketipinorin lopetukseen, mutta kerron siitä täällä. 

Kerro, kommentoi tai kysy lisää aiheesta.