Tasapainottelua korona-aikaan

Näin moninkertaisesti riskiryhmiin kuuluvana on aika vaikea määritellä, miten koronan pitäisi suhtautua. Toisaalta uskon jo omaavani jonkinlaisen vastustuskyvyn ruokavalion ja lisäravinteiden kautta. Totuus kuitenkin on että ihmiskehoon ei voi vaikuttaa salaman nopeasti ja vastustuskyvyn parantamiseenkin menee aikaa, jota varmaan kukaan ei pysty määrittelemään. Vaikutusta on myös sillä, miten on elänyt, mitä suuhunsa pistänyt, mitä lääkkeitä käyttänyt elämänsä aikana sekä mille altistunut.

Koronakevät

Kevät meni, ihan alkuvuotta lukuunottamatta, aikalailla eristyksissä. Ruokaostokset haettiin kaupan noutopalvelusta ja melkein kaikki muu tilattiin suoraan kotiin. Ihmisiä ei juurikaan tavattu. Ihan läheisiä perheenjäseniä tavattiin vain ulkona. Avomies oli melkein ainoa jota tapasin sisätiloissa. Poikaanikin tapasin vain ulkona. 

Itselle tuo ei ollut sosiaalisesti mitenkään rankkaa, koska taiteilijasieluna pää on aina täynnä ideoita kaikesta toteutusta odottavasta. Viihdyn myös ihan hyvin yksikseni, tulen oikeastaan hulluksi, jos en välillä saa olla yksin. 

Kävin myös Hengitysliiton verkkovertaisohjaaja – koulutuksen kevään aikana. Se osui kyllä aikalailla oikeaan hetkeen. Oli myös järjestötoimintaan liittyviä kokouksia ja tapaamisia verkossa sekä kokemustoimija – keikkoja. Välillä meinasi tulla melkein verkkoähky. Onneksi kevättä seurasi kesä, joka tyhjensi sekä oman kalenterin että pään sopivasti kaikesta järjestötoimintaan liittyvästä. 

Vapautunut kesä? 

Kesä toi mukanaan vapauksia ja ihmiset suorastaan villiintyivät. Itse noudatin varovaisuutta ja pitkästä aikaa koko kesä on mennyt lähes kotona. Vähän kyllä jäin ehkä kaipaamaan pientä irtiottoa, kun edes festareille tai keikoille ei päässyt. Joka kesäinen Ruissalon keikkakin jäi tekemättä, kun Turun Seudun Hengitysyhdistyksen kesäkoti oli remontissa ja osin pois käytöstä. Osin myös tuo rajoittunut kevät aiheutti sen, että kynnys lähteä mihinkään nousi älyttömän korkealle. Olenko jotenkin erakoitunut tai mökkihöperöitynyt? Veikkaan etten ole ainoa… Toisaalta kyllä viihdyn oikein hyvin kotona, eikä tekeminen siellä lopu koskaan. En myöskään koskaan ole ihan yksin, koska minulla on nuo kaksi hännän veivaajaa seurana. 

Syksyä odotellessa

Nyt on monet palanneet lomilta. Myös minun pääni alkaa palautumaan pikku hiljaa lomamoodista aktiivisempaan olotilaan. 

Mutta ristiriitaa aiheuttaa huomattavasti se, etten oikein tiedä, miten suhtautuisin tähän uudelleen leviävään koronaan. Kun ei ole tietoa, miten kauan tilanne tulee jatkumaan ja millaisena. Totaalieristäytyminenkään ei välttämättä tule olemaan pitkän päälle fiksua. Omat sairaudet  kuitenkin aiheuttavat monia riskejä. Toki ne aiheuttavat niitä muutenkin. Astma, bronkiektasia (keuhkoputkien laajentumat), diabetes II, refluksi ovat kuitenkin riskejä, mutta toisaalta joku ns.terve ihminen voi oikeasti olla vastustuskyvyltään paljon huonommassa asemassa kuin minä. 

Huolehdi itsestäsi ja valitse oma kultainen keskitie

Mikä nyt sitten olisi oikea suhtautumis- ja toimintatapa koronan suhteen. Ehkä se oikea reitti on kultainen keskitie, maalaisjärjen käyttö, luottamus itseen ja omiin vahvuuksiin, sopiva varovaisuus ja itsestä huolehtiminen. Ja mitä itsestä huolehtiminen pitää sisällään? Terveellinen itselle sopiva ravinto ja lisäravinteet, jotka tukevat immuunipuolustusta, riittävä lepo ja uni, stressin välttäminen ja rentoutuminen, positiivinen asenne. Nämä toki pitäisivät kuulua meidän jokaiseen päivään itse kullekin. 

Jotain tapaamisia ja koulutuksia on jo taas peruttu. Minun olisi tarkoitus mennä Kuortaneen Urheiluopistolle lokakuussa vertaisohjaajaksi tuetulle lomalle. Nyt ei vain voi muuta kuin katsoa päivä ja viikko kerrallaan mitä tuleman pitää. Se antaa omat haasteensa kaikelle järjestötoiminnan suunnittelulle, kun ei tiedä oikein mitä voi suunnitella vai voiko mitään. Pitääkö järjestää verkossa vai livenä jos järjestää. Toisaalta ihmiset ehkä kaipaisivat aktiviteetteja ja kohtaamisia edes verkossa, jos tämä tilanne taas tästä kehittyy huonommaksi. 

Käytänkö maskia, missä tilanteissa käsidesiä? 

Monivalintakysymyksiä. Itsellä on maskeja, sekä kertakäyttöisiä että kangas- että muutama korkeamman luokituksen omaava. Hengityssairauksien takia en kuitenkaan jaksa hyvin hengittää niiden kanssa. Olen siis toistaiseksi päättänyt käyttää vain erityisen riskialttiissa ajallisesti  lyhyissä tapauksissa maskia. 

Käsidesiä käytän, jos olen asioinut ihmisten ilmoilla ja kosketellut riskialttiita paikkoja yleisissä tiloissa, enkä pääse heti pesemään käsiä. Kädet pesen aina kun tulen asioilta kotiin. Muuten en pese käsiä kotona sen enempää kuin ennenkään, enkä käytä käsidesiä kotona. En myöskään siivoa sen fanaattisemmin kotona kuin aiemminkaan. Koska en halua tappaa niitä kaikkia hyviä bakteereita ja pöpöjä, joita ympäristössämme kuuluukin olla. Koirat osin onneksi pitävät huolen, että niitä pöpöjäkin varmaan riittää. 

Korona-tarkastaja-Vuokko

Nuorempi koirista, Vuokko, toivoo uraa koronatarkastajana. Ainakin jos tehtävään kuuluisi kielellä ”näytteen” otto nenästä… Tämä on ollut Vuokon ällöttävää lempipuuhaa pienestä asti. Pahaa aavistamaton ihminen rapsuttelee koiraa ja havaitsee seuraavassa hetkessä koiran kielen syvällä nenäontelossaan… Hurmaavaa, eikö? Toki miellyttävämpi kokemus varmaan kuin oikea koronatesti 😂. 

Mutta näillä mennään, päivä kerrallaan, maalaisjärki mukana ja positiivisella asenteella! 

Kerro, kommentoi tai kysy lisää aiheesta.