Matka kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin

Follow my blog with Bloglovin

Olen itse aiemmin väsyttänyt itseni työnteolla ja sillä, että olen yrittänyt toimia ja käyttäytyä kuin terveet ihmiset. Töissä käydessä se tarkotti sitä, että olin niin väsynyt työpäivien jälkeen, etten enää jaksanut huolehtia omasta terveydestäni ja hyvinvoinnistani. Kotitöidenkin teko tuntui välillä ylivoimaiselta. En jaksanut ajatella terveellisesti syömistä vaan lähinnä sitä miten selviän seuraavasta päivästä. Onnekseni ainokainen lapseni ei ole kuulunut niihin lapsiin, joiden vanhempien täytyy uhrata viikonloppunsa ja vapaa-aikansa jonkin harrastuksen ja urheiluseuran hyväksi. Tähän kyllä saattoi olla vaikutusta vanhempien asenteella ja totuuden nimissä myös lompakon paksuudella.

Burnout

Työskentelin likimain koko työurani ajan autovaraosamyynnin parissa. Koulutuksia on siltä alalta takana autonkuljettaja, varaosamyyjä, autoteknikko sekä asiakaspalvelukoulutuksia ja muita syventäviä merkkikoulutuksia. Välillä työpäivä oli sitä että yhtaikaa olisi pitänyt keritä vastaamaan puhelimeen, palvella tiskiasiakasta ja korjaamon asentajia sekä tehdä vaikka varaosatilauksia. No siitähän seuraa armotonta stressiä. Nuorempana sitä vielä jaksoi, eikä vastuu ollut alkuun niin suuri, mutta ajan myötä kasvoi vastuu ja stressi lisääntyi. Tuohon kun lisätään työpaikan sisäilmaongelmat, joita en silloin vielä tiedostanut, niin soppa oli valmis.

Olin tuolloin todella huonossa kunnossa sekä fyysisesti että psyykkisesti enkä itse osannut kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin ja ravitsemukseen. Ylipainoakin kertyi pikku hiljaa. Sairastelin jatkuvasti keuhkokuumeita ja hengitystieinfektioita. Myös migreeni oli niin pahana että jouduin syömään estolääkkeitä, samoin oli estolääkitys virtsatietulehduksiin. Tämän kaiken seurauksena sairastuin vielä II-tyypin diabetekseen, rasvamaksaan ja verenpaineetkin olivat koholla. 

Uudelleen koulutettuna eläkkeelle

Olisin päässyt jo 2007 vuoden tienoilla osa-aikaeläkkeelle, mutta työnantajani mielestä työtäni ei olisi voinut hoitaa osa-aikaisesti. Sitten sain ajatuksen, että uudelleen kouluttautuisin eläkevakuutusyhtiön rahoituksella, koska varaosamyyjän työt olivat ajoittain fyysisesti raskaita ja työympäristö pölyineen ja hajuineen minulle sopimaton. Opiskelin siis Kiipulassa Janakkalassa digitaalisen viestinnän datanomiksi ja valmistuin 2010. Sen jälkeen sain todeta että pitkäaikaissairaana, ilman it-alan työkokemusta ja edelleen erittäin huonossa kunnossa, minulla ei juuri ollut mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Vasta jälkeenpäin tajusin, että minulla olisi ollut mahdollisuus opiskella opistotason tutkinto, koska minulla sellainen oli ennestäänkin.

Tilanne johti siihen että keuhkolääkärini kanssa laitoimme työkyvyttömyyseläkepaperit vetämään. Jo pelkän keuhkokapasiteettini takia olin hänen mielestään oikeutettu eläkkeelle pääsyyn. Hakemukseeni liitettiin vielä psykiatrin lausunto masennuksesta, ahdistuneisuushäiriöstä ja työuupumuksesta. Meni reilu vuosi jona aikana sain ensin määräaikaisia kuntoutustuki-päätöksiä, mutta sitten tärppäsi. Pääsin eläkkeelle 2012 keväällä. 

Tie hyvinvointiin

Siitä alkoi uusi luku elämässäni.Aloin tutkia ja lukea ravitsemukseen ja lisäravinteisiin liittyvää kirjallisuutta ja julkaisuja. Tilasin kaikki potilaskertomukseni ja paperini koko siihen astisesta sairaushistoriastani eri sairaaloista. Muutin ruokavalioni vähähiilihydraattiseksi ja kaappini täyttyi lisäravinteista. Aloitin myös sinnikkään liikkumisen eli lenkeillä käymisen joka ikinen päivä koirien kanssa. Kävin myös vesijuoksemassa ja -jumppaamassa välillä kolmekin kertaa viikossa. Kotona tein vielä lihaskuntotreeniä. Lisäksi aloitin systemaattisen ylimääräisistä lääkkeistä vieroittautumisen.No tästä kaikesta seurasi kunnon ja terveyden kohoaminen sekä painon tippuminen. Painoni tippui lähinnä ruokavalion ansiosta 97 kilosta 80 kiloon. 

Ruokahistoria

Aiemmin olin siis syönyt juuri sitä mikä tuntuu ja maistuu hyvältä ja yksi kriteeri oli edullisuus. Leivoin paljon ja tykkäsin myös syödä leivonnaisia ja suklaata. Söin myös paljon leipää, koska se oli helppo ja nopea “ruoka”. Olin syönyt koko ikäni paljon leipää. Yleensä söin vain yhden lämpimän aterian päivässä. Lisäksi join aspartaamilla makeutettua PepsiMaxia litratolkulla. Nyt voi sanoa vain että huhhuh!! Mutta aika moni syö edelleenkin näin….Olin myös huomannu,t että joskus saatoin ahmia jotain herkkua niin paljon että tuli paha olo, ja sitten ei muuta kuin oksentamaan…..

Lääkkeistä irti

Pääsin pikkuhiljaa eroon verenpainelääkkeistä, migreenin estolääkkeistä, masennuslääkkeistä, vahvoista särkylääkkeistä, rauhoittavista lääkkeistä sekä osasta diabeteslääkkeitä. Lääkkeistä vieroittautuminen ei ollut mikään helppo nakki, koska tulen todella helposti riippuvaiseksi melkein mistä vain lääkkeestä ja vieroitusoireet ovat hitaallakin lopetuksella mittavat. Lopetin ne kuitenkin yksi kerrallaan, mikä tarkoitti yli vuoden projektia, johon sain osin lääkäreiltä ohjeet. 

Toki sitten vielä tuolloin ja nykyäänkin kärsin univaikeuksista. Jos elämäni menee stressaavaksi se ilmenee nukkumisvaikeuksina. Sain jo tuolloin nukkumiseen lääkettä nimeltä Ketipinor, josta en toiveistani huolimatta ole vieläkään päässyt eroon. Käyttämäni annos on myös ihan liian suuri nukkumiseen ja olen nyt käyttänyt sitä vuosia. Ja Ketipinor taas vaikuttaa Levottomat jalat- oireisiin lisäävästi, joten joudun myös siihen syömään lääkettä. Levottomiin jalkoihin olen kyllä saanut apua varastorauta-arvojen kohottamisella, mutta niin kauan kuin syön Ketipinoria, joudun syömään myös tuota toista lääkettä. 

Viimeisin saavutukseni on ollut päästä irti vuosikausia syömistäni mahahaponestolääkkeistä. Nyt olen ollut jo kuukausia ilman, tosin käytän vielä Gavisconia iltaisin. Tiedän että tähänkin on muitakin konsteja, mutta asia on työn alla. Ilmeisesti tuo haponestolääkkeiden syöminen johti siihen, että rauta tai muut vitamiinit eivät kunnolla ole imeytyneet ja ferritiiniarvoni oli aika matala (33). Suositus on että jos on levottomat jalat- oireita, ferritiiniarvo pitäisi olla yli 75. Niin kauan kun söin haponestolääkkeitä, ferritiini nousi todella hitaasti rautavalmisteesta huolimatta. Sen jälkeen olen käyttänyt rautasuihketta ja nyt syön Ternicolia, mutta koronan takia en ole voinut käydä arvoja nyt mittauttamassa. 

Tässä pari linkkiä lisätietoihin levottomista jaloista: 

https://www.uniliitto.fi/auta-unta/apuvalineita-uneen/levottomat-jalat/

https://www.medipudas.fi/levottomat-jalat-levottomat-jalat-levottomat-jalat/

Ferritiinistä: 

https://www.puhti.fi/tietopaketit/ferritiini/

Laktoferriini/Ternicol: 

https://www.luontaisnetti.fi/index.php?valikko=valikko&sivu=aikuiset_seerumin_rauta_tarkea_terveyden_mittari

Lisäravinteiden laatu

Alkuun en ymmärtänyt sitä tosiasiaa että lisäravinteiden laadullakin on aivan hirveän suuri merkitys. Ajattelin että mikä vain käy, ja ostin suurimman osan marketeista kun halvalla sai. Myöhemmin on tullut moneltakin taholta tietoa tästä asiasta, ja nyt tiedän jo valtavan paljon enemmän kuin 10 vuotta sitten. 

Synteettisesti valmistetut vitamiinit eivät ole kehollemme hyvä valinta, vaan paras vaihtoehto on mahdollisimman lähellä luonnonmukaista vaihtoehtoa oleva. Silloin aineiden imeytyvyys on paras ja kehomme pystyy ne parhaiten käyttämään hyödyksi. Tämä ei tietenkään ole se halvin vaihtoehto, mutta joskus halvasta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Kannattaa ennemmin ostaa vähän, mutta laadukasta kuin paljon halpaa. Suositeltua on myös käyttää saman sarjan tuotteita, ennemmin kuin kymmentä eri merkkiä. 

Lisää tietoa käyttämistäni lisäravinteista löytyy jutusta:

Vhh ja Terveysanalyysi

Kerron toisessa päivityksessä tarkemmin nykyisestä ruokavaliostani ja siitä mitä aineita käytän esim. leivonnassa ja mistä niitä saa. Puhun siinä myös teollisten makeutusaineiden haitoista. Erillinen juttu tulee myös Terveysanalyysistä, josta sain paljon apua varsinkin suoliston kunnon kohdalla. 

Valinta on sinun, terveytesi on sinun käsissäsi

Yhteenvetona voin todeta että olen saanut paljon enemmän apua ruoasta ja lisäravinteista kuin ikinä lääkkeistä. Toki joudun varmaan loppuikäni käyttämään hengitettäviä lääkkeitä keuhkojeni takia, enkä todellakaan neuvo ketään suin surmin jättämään lääkkeitään syömättä. En olisi itsekään enää hengissä, jos ei antibiootteja olisi olemassa. Eli ensin kannattaa hankkia laaja-alaisesti tietoa, kuunnella toisten kokemuksia ja sitten jossain määrin keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Jos oma lääkäri ei lainkaan ymmärrä mistä puhut tai suosittelee vain jatkamaan niin kuin ennenkin, niin kannattaa vaihtaa lääkäriä tai hankkia itse lisää tietoa aiheesta.

 Ja niin päin aina, että ensin kannattaa muuttaa ruokavaliota ja lisätä hyviä lisäravinteita ja vasta sen jälkeen, kun olo rupeaa kohenemaan on aika ajatella lääkkeiden vähentämistä. Siinä vaiheessa todennäköisesti siihen on jo lääkärinkin mielestä riittävät perusteet. Diabeteksen kohdalla kannattaa seurata sokeriarvoja, jos muuttaa ruokavaliota, ettei putoa liian alas. Ja tämä kaikkihan on ihan itsestä kiinni. Jos haluaa jatkaa kuten ennenkin, niin se on jokaisen oma valinta, mutta itse en enää koskaan palaisi takaisin vanhaan. 

Sivusta katsoessa vain hirvittää kuinka maassamme sairaudet vain lisääntyvät, ylipaino lisääntyy eikä yleinen terveydenhuolto tue oikeanlaista ravitsemushoitoa lääkehoidon tukena.. Lääkkeissä vain ikävä kyllä on ihan hirveän paljon sivuvaikutuksia, joita kaikkia emme edes tajua, eivätkä aina lääkäritkään. On toki helppoa syödä ihan mitä vain ja herkutella mielin määrin sekä vetää sitten lääkettä kaikkiin eri oireisiin, mitä tällainen pidemmän päälle kehollemme aiheuttaa.

 Olen huomannut että ne jotka noudattavat suosituksista poikkeavia ruokavalioita, käyttävät paljon luomua ja lisäravinteita sekä vähän tai ei ollenkaan lääkkeitä, näyttävät jopa ulospäin hyvin terveiltä ja elinvoimaisilta sekä ovat useimmiten hoikkia tai normaalipainoisia. Useasti he ovat selättäneet vaikeitakin sairauksia. Toisin ovat ne jotka syövät suositusten mukaan, eivät käytä lisäravinteita (ruoastahan pitäisi saada riittävästi…) ja ovat jopa jo sairastuneet johonkin. He ovat ylipainoisia, yleisesti huonovointisen ja väsyneen näköisiä. Eikö tämä jo kerro aika paljon?

Tämä on asia josta jaksaisin paasata vaikka kuinka kauan ja jopa väitellä. Mutta lopetan nyt tähän, ettei jutusta tule ihan älyttömän pitkä. Jatkoa seuraa Terveysanalyysistä ja vhh-ruokavliosta lähiaikoina. 

Kerro, kommentoi tai kysy lisää aiheesta.