Vaivaisenluu-leikkauksissa

Kerron teille vaivaisenluideni tarinan. Olen siis kärsinyt vaivaisenluista jo vuosia, mutta ilman sen suurempia oireita. En ole juuri koskaan käyttänyt korkokenkiä, koska en pysy niillä pystyssä ja pituutta on ilmankin 173 cm. Mutta kapeakärkisiä kenkiä olen käyttänyt ihan nuoresta asti, liekö se sitten suurin syy. Asiaanhan vaikuttaa monetkin jutut. Tässä pari  linkkiä aiheeseen:

https://www.reumaliitto.fi/fi/reumaliitto/uutiset/vaivaisenluun-syntyyn-voi-vaikuttaa-myos-itse

https://www.aava.fi/artikkeli/vaivaisenluu-hoidanko-itse-vai-kannattaisiko-vaivaisenluuleikkaus

Aloin kuitenkin miettiä asiaa kun muutama tuttu jalkani nähdessään reagoi sanomalla: ” Onpa noi pahat”, ” Järkyttävät”. Kävin muistaakseni ortopedillä ensimmäisen kerran 2016-17 ja sain jo silloin lähetteen leikkaukseen. Peruin kuitenkin leikkauksen ja pyysin ajan fysioterapeutille jatellen josko voisin itse vielä tehdä asialle jotain. 

Yrityksiä ennen leikkauksia

Tilasin jos jonkinlaisia varpaan ojentajia ja sain myös fysioterapeutin lähetteellä maksusitoumuksen tukipohjallisia varten. Kokemuksesta voin kertoa että noiden tukipohjallisten tekijöitäkin löytyy jos jonkinlaisia eli kannattaa vertailla palveluita ja niiden sisältöä ennen kuin tilaa pohjalliset. Samalla rahalle voi saada paljonkin vastinetta kun tekee hyvät pohjatyöt. 

Kävin myös jalkafysioterapeutilla, jonne uhrasin pitkän pennin. Mutta tähän pätee sama kuin pohjallisiin eli kannattaa kysellä oman seudun asiantuntijoiden käyttäjiltä mielipiteitä, jos on mahdollista valita. Itse koin käyntini vähän tuloksettomiksi. 

Ensimmäisellä kerralla pääsin vastaanotolle melkein tunnin myöhässä ja fysipterapeutti käytti kanssani noin 15-30 minuuttia kun hinnastossa oli ensikäynnin ajaksi merkattu tunti. Maksoin kuitenkin täyden hinnan. Hän myös lupasi vastata sähköpostilla lisäkyselyihini, mutta en kuitenkaan koskaan saanut vastausta. Sain toki ohjeita jalkojen jumppaamiseen mutta en saanut niitä kunnolla kirjallisena eli unohdin osan ohjeista. Kävin kyllä toisenkin kerran tuon jalkafysioterapeutin vastaanotolla mutta  ei sekään saanut minua vakuuttuneeksi palvelun laadusta. Lähinnä tuli olo että hän suhtautui hieman ylimielisesti asiakkaaseen. 

No kaivoin ohjeita itse netistä ja yritin jumpata säännöllisesti ja käyttää tukia. Totesin sitten jonkin ajan kuluttua ettei tämä nyt enää auta, vaan leikkaus olisi kuitenkin edessä. Viime kädessä päätös syntyi, kun jumppaamisen tuloksena vasemman jalan nivelestä purskahti nesteitä ulos nahan alle ja nivel paisui isoksi möykyksi. Pyysin uuden lähetteen ortopedille ja nivelestä myös poistettiin nestettå useita kertoja. 

Leikkausjonoon sittenkin

Pääsin nopeasti uudelleen Hämeenlinnan sairaalaan ortopedille, mutta tämäkin käynti oli pettymys. Lääkäri ei lainkaan kuunnellut mitä hänelle puhuin, eikä olisi edes katsonut jalkojani, jos en sitä turvonnutta niveltä olisi väen väkisin hänelle esitellyt. Hän myös oli sitä mieltä että mahtaisiko leikkaus edes olla tarpeellinen. Olin siinä vaiheessa kävellyt pelkillä crocseilla viikkoja, kun en voinut turvonnutta jalkaa muuhun kenkään tunkea. Hän kuitenkin laittoi minut leikkausjonoon, mutta emme lainkaan puhuneet esimerkiksi leikkaistavasta. Vaivaisenluita kun voi leikata hirveän monilla eri tavoilla.

Sairaalan vaihto

Tuolta, reissulta kotiin selvittyäni aloin miettiä asiaa tarkemmin. Surffailin TYKSin kirurgisen sairaalan sivuilla ja löysin sieltä chatin. Hetken kyseltyäni annoin heille puhelinnumeroni ja puolen tunnin kuluttua sairaanhoitaja soitti. Hän kyseli taustaani ja muun muassa sitä miten jalat oli aiottu Hämeenlinnassa leikata. Ihmetteli kovasti kun sanoin ettei ollut siitä puhetta. Tarkistin vielä olisiko Kannassa mainintaa, mutta ei ollut sielläkään. Kysyin miten minun tulisi toimia, jos haluan vaihtaa heille leikattavaksi. Sain hyvät ohjeet eli omalääkäriin yhteydenotto ja pyyntö lähetteestä heille sekä uudet röntgenkuvat joihin hoitaja antoi ohjeet. Lopuksi hän sanoi että heillä on jonkin verran jonoa ortopedin vastaanotolle ja neuvoi minua poistamaan itseni Hämeenlinnan leikkausjonosta vasta kun olen heillä jonossa. 

Täältä löydät tietoa hoitopaikan valinnasta. 

https://www.suomi.fi/kansalaiselle/terveys-ja-sairaanhoito/sairastaminen/opas/hoitopaikan-valinta

Sain muistaakseni jo parin viikon sisällä ilmoituksen ajasta TYKSin ortopedille ja aika oli toukokuussa 2018. Menin silloin TYKSiin ja olin todella tyytyväinen siellä saamaaninpalveluun. Lääkäri kysyi kumman jalan halusin leikattavan ensin ja selitti tarkkaan miten hän aikoisi sen leikata. Harmitteli vain että tulehdusriskin takia leikkaus onnistuisi vasta kesän jälkeen. Hän myös sanoi ettei missään nimessä leikkaa kumpaakin jalkaa yhtä aikaa, kun Hämeenlinnan ortopedi piti sitäkin hyvin mahdollisena vaihtoehtona.

Jäin siis odottelemaan leikkausaikaa. Joiduin koko kesän 2018 kulkemaan varvassandaaleissa ja crocseissa koska turvonnut nivel ei muihin kenkiin mahtunut ja oli kipeä. Pitkiä lenkkejä en voinut tehdä. Onneksi se oli lämmin kesä. Silti kyllä kirosin monta kertaa asiaa. Loppu kesästä sain sitten leikkausajan syyskuulle. 

Vaivaisenluuleikkaus nro 1

Vähän jännitti sairaalaan meno, vaikka kokemusta sairaaloista on ihan lapsesta asti. Olin hakenut neuvon mukaan kyynärsaivat etukäteen oman alueen apuvälinelainaamosta ja onneksi ymmärsin myös lainata sieltä suihkutuolin samalla. Se helpotti huomattavasti suihkussa käymistä. Olin myös sopinut että lähden kotiin samana påivänä enkä yövy sairaalassa sekä tilannut Kela-taksin valmiiksi, koska minun piti olla Turussa jo klo 7.00.

Saavuin Tyksiin ajallaan ja minut otettiin päiväkirurgiselle osastolle. Päivästä tulikin pitkä, koska oma leikkaukseni aloitus venyi pitkälle iltapäivään. Nälkäkin meinasi uuvuttaa, kun joutui olemaan ravinnotta. Mutta pääsinpä vihdoin leikkausosastolle. Puudutus onnistui hyvin ja sain myös jotain rahoittavaa. Olin etukäteen huolissani siitä alkaisiko minua leikkauspöydällä yskittämään, kun joudun olemaan selällään. Homma kuitenkin hoitui sillä että kohottivat vähän pääpuolta ja rauhoittavat rentouttivat niin ettei yskittänyt. Sain myös kuulokkeet päähäni ja kuuntelin musiikkia koko leikkauksen ajan. Toki heidän musiikkivalikoimansa oli hiukan rajoittunut joten jouduin tyytymään Kaija Koohon. Onneksi tajusin kysyä, voiko leikkaussaliin ottaa oman puhelimen tai muun soittimen ja kuunnella omaa musiikkia. Sekin kuulemma onnistuisi kunhan puhelin ei ole yhteydessä eli musiikki täytyy olla etukäteen ladattu soitettavaksi myös offline-tilassa. Seuraavalla kerralla olin viisaampi tässäkin. 

Leikkaus sujui hyvin. Mutta sitten tein virhearvion, kun halusin vielä samana päivänä kotiin. Puudutusaineet juuri ja juuri olivat lakanneet vaikuttamasta kun olin sitä mieltä että nyt pois äkkiä…Avomieheni tuli hakemaan ja käytiin vielä apteekista hakemassa särkylääkkeitä. Mutta, se kotimatka, se oli yhtä tuskaa. Vaikka oli tyynyjäkin takapenkillä, niin en saanut jalkaa hyvään asentoon. Ja minä pöljä en tajunnut ottaa sitä erikoiskenkää pois jalasta matkan ajaksi! Ei ole koskaan tuntunut matka Turusta Forssaan niin pitkältä. Mutta päästiin lopulta kotiin, ja äitini oli meillä, jotta voi auttaa Vesan ollessa töissä. Mutta sitten tuli vielä yö. Tölväisin yöllä puoli nukuksissa jalan johonkin, ja tuskaa kesti tunnin. Siinä kävi jo mielessä tarviiko lähteä lääkäriin, mutta tunnin ulistuani (oikeasti), tuska helpotti. Mutta jo silloin päätin että toisen jalan kohdalla jään suosiolla yöksi sairaalaan. 

Toipuminen

Ensimmäinen jalka oli haastava joka suhteessa. Kävin vaihdattamassa siihen siteitä moneen kertaan, koska haava tulehtui. Ja joka kerta siteet laitettiin liian tiukalle. Yhdellä kertaa niin tiukalle, että kun avasin ne jonkin ajan kuluttua, jalka oli ruvennut mustumaan. Ja tämä kaikki turhaan , koska myöhemmin toisen jalan leikkauksen yhteydessä kysyin lääkäriltä ohjeita sitomiseen, jos siteitä pitää vaihtaa ja vastaus oli, ettei parin ekan päivän jälkeen tarvitse olla muuta sidettä kuin kevyt suoja. 

Tikit kävin ohjeiden mukaan poistamassa Tyksin kirurgisella ja lääkäri tuli samalla jalkaa vilkaisemaan ja antoi antibioottikuurin. Mutta vaikka piti olla ammattitaitoinen tikinpoistaja, niin jalassani on vieläkin yksi tikin solmu hänen jäljiltään. 

Tämän jalan kohdalla toipuminen oli hidasta ja käytin kyynärsauvojakin suositusta kauemmin. Loppujen lopuksi tutustuin myös pihkavoiteeseen, haavan paranemisen pitkittyessä. Ja ruo ihmeaine auttoi ja nykyään sitä on aina lääkekaapissa. Tämä vasen jalka rasittuu vieläkin helpommin ja oireilee. 

Vaivaisenluuleikkaus nro 2

Sain noin puolen vuoden kuluttua ajan oikean jalan leikkaukseen. Leikkaava lääkäri oli sama, koska olimme jo alunperin sopineet, että hän leikkaa molemmat jalat. Tällå kertaa olin monin verroin fiksumpi aiemmista kokemuksista viisastuneena. Sovin jo etukäteen jääväni yöksi sairaalaan ja yllätys oli että se tuli halvemmaksi, kuin päiväkirurginen leikkaus. Tämä oikea jalka leikattiin loppujen lopuksi samalla tavalla kuin vasen, vaikka lääkäri ensin harkitsi nivelen jäykistämistä. 

Tällä kertaa osasin varautua omalla leikkaussalimusiikilla. Ortopedi myös yllätti huumorintajullaan leikkauksen lopussa, kun hän nosti jalkani yli sen suojakankaan ja sanoi että katsos nyt kun tuli hieno. Tällä kertaa ei myöskään tarvinnut odotella iltapäivään leikkaukseen pääsyä. Ruokakin oli hyvää, samoin kuin huonekaverit. Tulihan siinä kerrottua elämäntarinoita ja maailmaakin parannettua, samalla kun tutustuin maalaustapaan nimeltä Vedic Art. Tuon innostamana menin 2020 keväällä opiston luovan maalauksen kurssille. 

Myös hyvä ystäväni kävi minua sairaalassa illalla katsomassa ja sain häneltä kuulla iloisia vauvauutisia. Tällä kertaa myös tosiaan pyysin tarkemmat hoito-ohjeet ja kotimatkakin sujui leppoisammin. Älysin myös pyytää lähetteen fysioterapeutille Forssaan, kun ensimmäisen jalan kohdalla jouduin käymään Tyksin alueella eli Loimaalla. 

Tämä oikea jalka parani todella paljon nopeammin ja siihen oli varmaan moniakin syitä. Nyt myös osasin jo kävellä paremmin kyynäsauvoilla. Särkylääkkeitä en juuri ensimmäisen viikon jälkeen tarvinnut. Ja tämä jalka on parempi muutenkin eli oireilee millään tapaa paljon vähemmän kuin vasen. 

Yhteenveto

Lopputulos kuitenkin on kaikkineen niin hyvä, että leikkaukset eivät kaduta, kuten ei myöskään hoitopaikan vaihto. Molemmat jalat tuli leikattua vajaan vuoden sisällä siitä kun lähete lähti. Hoitava ortopedi oli oikein mukava ja ammattitaitoinen, kuten myös kaikki palvelu Tyksissä. Hoito kuului Kelan matkakorvausten piiriin, koska meiltä lähin yliopistollinen sairaala on sekä Turku että Tampere, matka on sama kumpaankin. Kengät menivät uusiksi, koska en halua ongelman uusiutuvan. Sain myös pyydettyäni fysioterapeutilta jumppaohjeet vaivan välttämiseksi tulevaisuudessa sekä uudet tukipohjalliset. Mutta se on taas eri juttu.

Tästä pääset tekstiini elämästä leikkausten jälkeen:

https://noitawoimaa.fi/?p=375

Kerro, kommentoi tai kysy lisää aiheesta.