Retkeilyä KORONA-aikaan

Ollaan tässä kevään aikana retkeilty vähän normaalia enemmän avomieheni Vesan ja shelttien kanssa. Tosin olemme pyrkineet välttämään paikkoja, jotka ovat kovin suosittuja.

Pääjärvi

Yksi kohteista oli Pääjärvi Lopella. Lähiympäristössä on tullut käytyä ennenkin, niin marjassa, kalassa kuin myös kävelemässä. Avomieheni on intohimoinen kalastaja. Teemmekin usein niin, että hän menee kaloja narraamaan ja minä samoilen koirien kanssa lähimaastoissa. Toki joskus olen itsekin hiukan kalastanut, mutta minulle se ei todellakaan ole mikään sydämen asia. Ja jos hypin näiden keuhkojeni kanssa pitkin lampien rantoja useimmiten umpipöpelikössä, niin kukas sitten sen jälkeen jaksaa ulkoiluttaa koirat jotka tylsistyneenä kotona odottavat. Ja kalaan taas ei voi shelttityttöjä ottaa, koska ovat ihan liian innokkaita apukalastajia. Mutta siis Pääjärvelle.

Lähestyessämme paikkaa josta on suora yhteys laavulle, totesimme ettei sinne ole mitään asiaa. Autoja oli kuin jossain markkinapaikalla, ei koskaan ole ollut sellaista määrää kyseisessä paikassa. Kaikki kotona etätöissä ja – koulussa olevat olivat päättäneet lähteä koko perhern kanssa ulkoilemaan.

Ajoimme hieman eteenpäin ja löysimme rauhallisemman paikan ja reitin. Sillä reitillä ei tullut ainoatakaan sielua vastaan. Mutta osasyykin tähän löytyi, silta polun päässä oli osin veden alla eli matka loppui siihen sillä kertaa.

Kirmunharju

Toisena kauniina keväisenä päivänä suuntasimme Jokioisten Rehtijärvelle ja Kirmunharjulle. Olin asunut siinä suhteellisen lähellä noin 15 vuotta, enkä ollut tuota harjua aiemmin kävellyt. Piti muuttaa Tammelaan että pääsin sinne asti. Paikka on kyllä todella kaunis. Minua itseäni viehättää erityisesti harjumaisemat, joissa kasvaa mäntyjä. Mutta kuvat puhukoot puolestaan.

Runkomäki Mustialassa

Sitten on lähikohde tuossa Mustialassa eli Runkomäki. Paikka olisi oikein hieno, jos sille tekisi hieman raivaustöitä ja kaataisi muutamia puita. Mustialan maisemiinhan saisi oivan ulkoilureitin, joka toisi oman lisänsä siellä jo olevaan frisbeegolf-rataan. Mutta kukakohan sellaisen toteuttaisi ja millä rahalla.. No Runkomäen ympäri kulkee kuitenkin polkuja. Rannassa menevää polkua emme ole vielä tutkineet.

Evon Niemisjärvet

Sitten lähdettiin kalastus/patikkaretkelle Niemisjärville Evolle. No olihan sitä porukkaa sielläkin vaikka oli arkipäivä. Vesa lähti kiertämään kalastusmielessä alempaa järvistä ja minä koirien kanssa ylempää. Pitkospuut olivat paikoitellen heikossa hapessa, mutta muuten oli hienot maisemat. Minun ja koirien reitti piteni hieman, kun emme päässeetkään järven yläpäästä ympäri korkealla olevan veden takia. Jouduimme kiertämään pidemmälle Vähä-Koukkujärvelle ja sieltä tietä pitkin takaisin. Joku polku piti kyllä lähteä siitä tieltä, mutta sitä ei löytynyt. Tuli taas mieleen noin 20 vuoden takaiset seikkailut Evolla, jolloin oli myös polut hukassa ja eksyttiin pahemman kerran. Tuli siitä varmaan noin 5-7 kilometriä tälläkin kertaa, jos ei enemmänkin. Kun oma hieno älykello oli mennyt vahingossa pois päältä jossain vaiheessa, niin en tiedää tarkkaa matkamme pituutta.

Kun palasimme shelttien kanssa parkkipaikalle, oli autojen määrä selvästi vähentynyt. Siinä kahvila-kioskin vieressä olevalla nuotiopaikalla kuitenkin tuuli niin kovin, että olisi ollut ihan turha yrittää siinä tulia tehdä. Vesaa odotellessamme katsastelimme vähän paikkoja lähiympäristössä. Keittokatos oli koronan takia suljettu, kuten myös itse kahvila. Päätimmekin lähteä grillailemaan Vähä-Koukkujärvelle, koska siellä ei ollut ollut ketään sieltä kävellessämme.

Vähä-Koukkujärvi

Vähä-Koukkujärvi on tarkoitettu lasten omaksi kalastusalueeksi eli siellä on yli 12-vuotiailta kalastus kielletty. Sieltä löytyy paljon kalastuslaitureita, siltoja ja muuta mielenkiintoista. Pitkospuutkin olivat melkein kunnossa. Vähä-Koukkujärvellä oli myös rauhallinen laavu ja tulipaikka, puucee ja vaja täynnä puita. Myös pelkästään laavulle pääsee helposti autolta ja reitti on myös esteetön. Autolta tulee vain muutama kymmenen metriä matkaa.

Tuo Vähä-Koukkujärvi on muutenkin ihan kiva paikka ja siellä saimme ihan rauhassa grillailla makkarat päivän päätteeksi. Niin ja ei sitä kalaakaan tälläkään kertaa tullut, kuten ei Vesan edelliselläkään kalastusretkellä. Mutta maisemat olivat kyllä reissun arvoiset. Päivitän kuvat tähän julkaisuun heti kun pääsen tietokoneelle.. Pahoittelut siitä…. Ja mahdollisista kirjoitusvirheistä jotka korjaan myös.

Kerro, kommentoi tai kysy lisää aiheesta.