Seikkailuja Oulussa

Koska nyt korona-ajan takia ei ole tullut seikkailtua muuta kuin virtuaalisesti, kerron nyt viime marraskuun lopun Oulun reissusta.

Lähdin siis Ouluun kuvaamaan paria videota ja muutamaa podcastia Hengistysliitolle ja samalla tapaamaan tuttuja. Niin siitä huvittavaa, että alunperin ajattelin. että enhän minä tunne ketään Oulusta….Ja höh, ne neljä päivää Oulussa loppuivat ihan kesken eli en kerinnyt tavata likimainkaan kaikkia tuttuja ja reissun aikana tuli lisää tuttuja.

Matkalla

En siis ollut koskaan ennen käynyt Oulussa, muuta kuin ohi ajanut lomareissulla. Matkasin sinne junalla ja lähtö oli Humppilasta. Tämä seikkailu alkoi siinä mielessä jännästi, että siinä automatkalla Tammelasta Humppilaan, soitti Iltalehden toimittaja ja kertoi,että he haluaisivat tehdä minusta jutun. Alunperin juttuun haettiin vapaaehtoista harvinaista hengityssairautta sairastavaa Hengitysliiton kautta. No olin ihan innoissani tästä kaikesta uudesta, mitä elämä taas näytti tuovan tullessaan.

Junamatka meni rauhallisesti, tietenkin käsitöitä tehden ja jotain siinä taisin läppärilläkin kirjoitella. Vaihto oli vain Tampereella. Oulua kohti etelän vetiset maisemat muuttuivat valkoisen lumisiksi ja pakkastakin oli pikkaisen. Onneksi juuri sopivasti minullekin. Oma pakkasraja kun on jo tuossa 10 miinusasteessa. Olin tilannut taksin valmiiksi rautatieasemalle ja kuski jo laittoi viestiä että ”Missä sinä ole?” No en tietenkään ihan pikaiseen vajavaisilla keuhkoillani sitä matkalaukkuani roudannut ja vielä lumessa….Löytyi taksi ja matka hotellille sujui onnistuneesti.

Täytyy myöntää että muuten hotelli Lasaretti oli oikein mukava, mutta välimatkat hotellihuoneisiin olivat ainakin omalla kohdalla aikasmoiset eikä huoneessa ollut minkäänlaista jääkaappia. Myös ruokavalioni aiheutti haasteita eli ravintolan tarjonta oli aika heikkoa minun kohdallani. Onneksi olin varautunnut omilla eväillä. Oli kuivalihaa, pähkinöitä, tummaa suklaata ja vihreää teetä. Niillä pärjäsi seuraavaan aamuun ja aamiaiselta jo löytyi jo minullekin soveliasta syötävää.

Näkymä Hotelli Lasaretin huoneen ikkunasta

Filmitähtiä ja tähden lentoja

Muutama päivä siinä meni sitten sujuvasti omia kokemustoimijavideoita kuvaten ja sitten saapui Peltosen Eeva-Liisa Kemistä ja suunniteltiin ja tehtiin vielä muutama Podcast, aiheena Kirsi ja Eeva-Liisa MikäMikä-maassa. Aiheena oli meidän seikkailut terveydenhuollon MikäMikä-maassa. Podcastit julkaistiin alkuvuodesta Youtubessa. Podcastit löytyvät alla olevan linkin takaa.

https://www.youtube.com/playlist?list=PLEI5S-VP6FNHvAOl5Cq6kV7AVvEMCTbOQ

Tuttuja ja sukulaisia

Kerkisin siinä sitten kyllä tavata muun muassa shelttikasvattini omistajan Pian ja hänen uuden shelttitypykkänsä Impun. Oma kasvattini Vilma, kun ikävä kyllä joutui koirien taivaaseen aiemmin samana vuonna. Imppu tietenkin hurmasi minut täysin ja Piaakin oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa.

Imppu-ihana…

Niin ja silloin kun mietin etten tunne Oulusta ketään, niin unohdin tyystin myös sen että tätini ja serkkuni perheineen asuvat myös Oulussa. Täti oli tuolloin matkoilla, mutta serkkua kerkisin pikimmiten näkemään. Ja olihan siitäkin edellisestä näkemisestä aika monta vuotta tai vuosikymmentä…

Oulu

Mutta se mitä kerkisin Oulusta näkemään ja kokemaan, sai kyllä ajattelemaan, että sinne täytyy päästä uudestaan. Kaunis kaupunki ainakin lumipeitteellä verhottuna ja veikkaan, että on kaunis myös kesällä. Ja junalla sinne matkustaa oikeastaan aika vaivattomasti ja edullisesti. Ainoa huono puoli junamatkailussa on, että minä omaan autoon tottuneena olen ihan orpo piru sitten ilman sitä autoa. Tuntuu ettei pääse yhtään mihinkään. Onneksi tällä kertaa apuna oli tuttuja kyyditsijöitä. Mutta päätin että vaikka se oli ensimmäinen Oulun reissuni, ei se taatusti ollut viimeinen. Ja siellä päin asuvien tuttujen määrä on sen jälkeenkin vain lisääntynyt eli seuraavalla kerralla täytyy varmaan viipyä kaksi viikkoa muutaman päivän sijaan….

Tämän tekstin alkukuvan Scorpionsin biisi, joka vain jotenkin iskee suoraan mun sielun syövereihin…

https://youtu.be/tMui4IVW0BM

”Follow Your Heart”

Have you ever climbed the mountain?
Have you ever crossed the sea?
Take a look around the corner
And listen to your heartbeat

Have you ever touched the rainbow?
Take a ride on a ferris wheel
It takes one step to start a journey
It’s up to you to make it real

This is the time for yourself to be free
You gotta follow your heart
This is the time in your life and it’s never too late
To see the light in the dark
You gotta follow your heart

Walking far away horizons
You will never walk alone
You’ll be at home where your heart is
A million miles away from home

This is the time for yourself to be free
You gotta follow your heart
This is the time in your life and it’s never too late
To see the light in the dark
You gotta follow your heart

Show me the way, who knows the way?
This is the only road to go
Life brings me down, life takes me up
And only, only Heaven knows

This is the time for yourself to be free
You gotta follow your heart
This is the time in your life and it’s never too late
To see the light in the dark
You gotta follow your heart
You gotta follow your heart

Kerro, kommentoi tai kysy lisää aiheesta.