Aihearkisto: Järjestötoiminta

Mikä muutti ajatusmaailmaani vuonna 2020


Olen päättänyt aloittaa tämän vuoden kertomalla mitkä kaikki asiat ovat vaikuttaneet siihen, että oma ajatusmaailmani muuttui hyvin radikaalisti vuonna 2020. Vielä alkuvuodesta olin sitä mieltä että rokotteet ovat hyödyllisiä, uskoin myös terveydenhuollon ammattilaisten näkemyksiä ja sitä mitä uutiset ja valtamedia meille ovat syöttäneet. Mitä sitten tapahtui?

Pohjatietona vielä vähän omaa taustaa ja suhtautumistapoja. Eli minulla itsellä on 50 vuoden kokemus maamme terveydenhuollosta omien pitkäaikaissairauksieni myötä, olen myös nyt toiminut 5 vuotta kokemustoimijana ja vähän vähemmän aikaa vertaisohjaajana. Tuttavapiirini ja verkostoni on laajentunut viime vuosina monilla ihmisillä, jotka toimivat erilaisissa asiantuntijatehtävissä ja joilla on muun muassa terveydenhuoltoalan koulutus.

Itseäni on aina kiinnostanut tutkia asioita eri näkökulmista ja etsiä tietoa. Toki aina voit etsiä sellaista tietoa mitä haluat, ja ummistaa silmäsi muulta tiedolta. Väitän olevani melko analyyttinen ja älykkyysosamääränikään ei ole kovin alhainen. En usko vain yhteen ainoaan oikeaan vaihtoehtoon tai totuuteen, koska maailma on hyvin monisäikeinen, oikeita vaihtoehtoja voi olla monia ja tiedekin muuttuu koko ajan. Aina tutkimukset tuovat uusia tuloksia ja vanhat kumoutuvat. Olemme kuitenkin eläneet täällä maapallolla jo hemmetin kauan ja jotkut asiat ovat ikivanhoja ja jo kauan sitten keksittyjä. Joskus nämä vanhat perinteiset keinot ovatkin parempia kuin kaikki uudet yhteensä.

Omaa mielipidettäni ja näkemystäni ei todellakaan muuteta yhdessä yössä. Itsellä myös on aina ollut pakottava tarve etsiä kaikki mahdollinen tieto minua kiinnostavista asioista. Tänä vuonna tuota tietoa on välillä kertynyt niin paljon, että on välillä ollut pakko pitää tuumaustaukoja…

Korona



No ehkä eniten vaikutti tämä korona – härdelli sekä myös omat kokemukset että muiden omakohtaiset kokemukset. Näkemykseni ei ole muodostunut ainoastaan koronaan liittyvistä asioista vaan siihen ovat vaikuttaneet monet muutkin asiat.

Terveydenhuoltojärjestelmä



Viimeisen 10 vuoden aikana oma näkemykseni ja kokemukseni maamme terveydenhuollosta on muuttunut totaalisesti. Ennen uskoin suoraan kaiken mitä joku lääkäri tai hoitaja minulle sanoi ja uskoin myös, että lääkkeet ja rokotteet ovat keino pitää meidät mahdollisimman terveenä. Minuun on vuosien varrella piikitetty kaikki mahdolliset ja mahdottomat ”tarpeelliset” rokotteet. Myös lapseni on tietenkin saanut kaikki rokotteet. Olen aina syönyt kiltisti lääkäreiden määräämät lääkkeet. Toki en varmaan olisi enää hengissä ilman antibiootteja ja lääkäreitä. Todennäköisesti ilman niitä en olisi edes syntynyt tai olisin kuollut viimeistään 2-vuotiaana.

Lähivuosina ja varsinkin tänä vuonna, olen kuitenkin törmännyt moniin järkyttäviin epäkohtiin terveydenhuoltojärjestelmässämme. Jotta edes saisimme kunnollista, yksilöllistä ja tasa-arvoista hoitoa, täytyy meidän itse osata sitä vaatia. Muuten olemme ihan tuuliajolla. Toisekseen on monia joita on ihan törkeästi hoidettu väärin, tapahtunut hoitovirheitä ja räikeitä laiminlyöntejä, huolimattomuutta, välinpitämättömyyttä jne. Myös itsellä on tästä useita omakohtaisia kokemuksia.

Ja järjestelmä tuntuu olevan sellainen, että vaikka teet ilmoituksen hoitovirheestä, kantelun, muistutuksen, vain todella harvoin niistä on mitään hyötyä. Vaikka asia olisi aivan selkeä. Myös monilta lääkäreiltä, jotka uskaltavat hoitaa potilaitaan yksilöllisesti, on viety oikeudet toimia lääkärinä tai ainakaan lääkärit eivät uskalla näin tehdä, juuri pelossa että heidän toimintaan puututaan. On vain hoitosuositukset ja ravitsemussuositukset, jotka eivät huomioi potilaan yksilöllisiä tarpeita ja osittain pikemminkin aiheuttavat sairauksia kuin parantavat niitä, varsinkin ravitsemussuositukset. Ja maamme terveydenhoitohenkilöstön täytyy tietenkin noita suosituksia noudattaa, jos haluavat pitää työpaikkansa. Yksityisellä puolella voi olla tästä positiivisia poikkeuksia.

Meille myös harvemmin kerrotaan lääkkeiden sivuvaikutuksista, itselleni ei ole koskaan kerrottu. Saatika mahdollisesta riippuvuusriskistä. Terveydenhuollon päämentaliteetti on myös hoitaa sairautta ei ylläpitää terveyttä. Terveyden ylläpidon vastuu lankeaa täysin meille itselle.

Tein itse nyt yhden muistutuksen eli tutkintapyynnön omista kadonneista diagnooseista ja toinen asia varmaan etenee myöhemmin eli Ketipinor.

Vastuu omasta terveydestä



Itse olen omalla toiminnallani, osin yhteistyössä lääkäreideni kanssa, saanut terveyteni oikein hyvälle mallille. Mutta se on kyllä edellyttänyt valtavaa tiedon hakua, kokeilemista ja itseni pitämistä koekaniinina ja rohkeutta kertoa lääkäreille oma mielipide.

Tämä vuosi on kuitenkin ollut parempi terveyteni kannalta kuin yksikään, niin kauan kuin muistan. Kaikki verikokeet, spirometriat ja muut tutkimukset tämän myös todistavat. Ja syy tähän ei ole lääkkeet, vaan päinvastoin: ruokavalio ja lisäravinteet ja osan lääkkeistä pois jättäminen. Ja huomio, tämä on aina tehty yhteistyössä lääkärin kanssa, ei yksin omalla päätöksellä

Palapelin palasia


Keväällä vielä uskoin myös kaiken mitä viruksesta meille kerrottiin valtamediassa ja mitä terveydenhuolto meille tiedotti. Sitten alkoi pompsahtelemaan esiin asioita, jotka ensin herättivät epäuskoa, sitten uteliaisuutta ja pikku hiljaa oli pakko alkaa kaivella asioita enemmän.

Vuoden aikana olen kuullut monien tuttujen näkemyksiä, kokemuksia ja ajatuksia. Ensin en itsekään edes katsonut minulle lähetettyjä videoita ym tai katsoin yhden ja ajattelin että onpa paksua, eihän tuo voi olla totta, jotain foliohattujuttuja ja salaliittoteoriaa…

Mutta uteliaisuus kuitenkin heräsi, että miksi tuntemani fiksut ihmiset ovat päätyneet uskomaan näihin teorioihin… Asia vaati tarkempaa tutkimista. Pikku hiljaa katsoin videon sieltä toisen täältä ja aloin myös kaivaa netistä tietoa asioista. Voin väittää että olen nyt vuoden aikana lukenut satoja tutkimuksia, artikkeleita, kannanottoja, kirjeitä, katsonut videoita, käynyt nettisivuilla. Toistaiseksi olen ohittanut vielä 5G-jutut ja hengen asiat eli pysynyt ihan asialinjalla. Tosin tuo 5G vaatii myös enemmän perehtymistä.


Niimpä oma näkemys on pikku hiljaa muuttunut. Tieto kyllä todella lisää tuskaa eli maailman tilanteen tajuaminen ei ole ollut mitenkään mieltä ylentävää. Se on ollut suorastaan järkyttävää. Ja Suomi on vain yksi pieni pelinappula siinä sopassa, jossa yhdellä ihmisellä ei ole mitään merkitystä.

Mitä uskomme?


On tietenkin helpoin vaihtoehto mennä valtavirran mukana, uskoa valtamedian jutut ja hakea tietonsa THL:n sivuilta. Monenkin mielestä se riittää ja tieto on luotettavaa.

Ei todellakaan ole helppo vaihtoehto poiketa tuosta linjasta, eikä ainakaan kertoa siitä muille. Riita ja haukkuminen somessa on taattu ja jopa omat tutut voivat sitä tehdä. Olet petturi ja välinpitämätön.

Mutta voin väittää että omalla kohdalla tämä ainakin kumpuaa siitä, että nimenomaan välitän ja välitän ihan liikaa. Eli olen kaiken saamani tiedon myötä huolissani läheisteni ja tuttavieni tulevaisuudesta ja oikeastaan koko maailman tulevaisuudesta. Ja kun nyt olen sattunut syntymään maailmanparantajan saappaissa, en vain voi antaa asian olla. Tuntuu että minun on pakko tehdä asialle jotain, edes yrittää jollain tapaa. Mitään hyötyä tästä joidenkin mielestä ”propagandan tai korona-skeptisyyden” levittämisestähän ei minulle itselle ole. Päinvastoin, voin menettää tuttuja, kavereita, jopa ystäviäni tämän takia.

Pelko palapelissä


Mutta en todellakaan halua, että joku läheiseni tai tuttavani, sairastuu, vammautuu tai jopa kuolee vaikkapa nyt kokeellisen rokotteen takia. Koska edes terveydenhoitohenkilökunta ei tiedä tuosta aiheesta, sen turvallisuudesta. Siitä ei vain tiedä kukaan. Eikä se ole ainoa vaihtoehto.

Meillä on kyllä muitakin vaihtoehtoja jotka jo on hyväksi todettuja. Jopa lääkärit ovat myöntäneet C- ja D-vitamiinin sekä sinkin tehon ennaltaehkäisyssä ja osin jopa hoidossa. Myös toimivia lääkkeitä on olemassa, mutta ovat ikävä kyllä halvempia kuin rokotteet. Mutta en ole asiantuntija tässäkään asiassa, tämä on vain oma näkemys.

Sitten on vielä kysymys että annetaanko rokotteen ottajille riittävästi informaatiota ennen päätöksen tekoa? Kerrotaanko riittävän selkeästi kaikki mitä ei vielä tiedetä ja mitä riskejä on? Muutamia mainitakseni: ei tietoa vaikutuksesta hedelmällisyyteen, ei tietoa tehosta 2 kk jälkeen, ei suositella ottamista jos käyttää kortikosteroideja tai muita immuunijärjelmään vaikuttavia lääkkeitä, ei suositella henkilöille joilla jokin immuniteettiin vaikuttava sairaus… Ja tämä lista on pitkä ja se löytyy kyllä rokotteen tiedoista eli ihan lääkefirman sivuilta. Toki nämä voi ohittaa olan kohautuksella ja sanomalla että ainahan lääkkeissäkin on sivuvaikutuksia… Mutta entäs kun ne pahimmat sivuvaikutukset osuu omalle tai läheisen kohdalle. Enkä nyt tarkoita päänsärkyä tai lihaskipua, vaan niitä oikeasti tuikituntemattomia pitkän ajan vaikutuksia. Mutta toki on edelleen jokaisen oma valinta (toivottavasti), ottaako rokotteen vaiko ei.

Sinä joka ehdoitta suosittelet rokotetta kaikille ja olet itse menossa sitä ottamaan, kuinka paljon tiedät siitä? Olet varmaan alan koulutettu asiantuntija, siis tutkija joka ymmärtää tarkkaan kaikki kemialliset ainesosat, dna-rNA – systeemit ja niiden vaikutukset?

Niin voihan sitä sitten sanoa että älä usko kaikkea mitä luet, no en hitossa usko ja samaa voin sanoa jokaiselle. Ja ettei meillä ole muuta vaihtoehtoa kuin rokote… Onko se ihan oikeasti näin? Kannattaisiko asiaan perehtyä vähän paremmin?

Omalla kohdalla vastaan on tullut vaan ihan liian paljon faktaa, jota ei pysty kumoamaan vaikka miten haluaisi. Silti ihan kaikki kannattaa kyseenalaistaa, siis ihan kaikki. Ja alkaa sitten koota palasia yhteen. Voi olla ettei tämä palapeli valmistu ikinä, mutta jokaisen täytyy itse koota oma palapelinsä ja katsoa mitä siitä muodostuu… Mutta sen palapelin kokoamiseen ei riitä iltapäivälehtien otsikot tai uutiset….

Kokoatko sinä itse oman palapelisiä vai kokoaako sen sinun puolestasi joku muu?

Ja tiedän että osa kavereistani varmaan sanoo heihei, tämän kirjoituksen myötä, mutta en vaan voi olla enää tätä kirjoittamatta.

Hyvää, ihanaa ja inspiroivaa vuotta 2021!

Miten minusta tuli kokemustoimija

Tänään on tarkoitus kertoa, miten elämä on kuljettanut minut tähän kevääseen ja kesään ja miten minusta tuli kokemustoimija. Olen oppinut elämään täysillä ja rohkeudella vasta pikku hiljaa täytettyäni 40 vuotta. Siihen asti on elämääni ohjaillut paljon menneet tapahtumat elämässäni ja niiden myötä tulleet pelot. Täytin siis 50v tämän vuoden alussa. 

Matkan alkutaipale

Matkalle

Kerron nyt tiivistetyssä muodossa elämäni alkutaipaleesta. Tästä tarinasta puuttuu paljonkin yksityiskohtia. Keskityn nyt niihin asioihin, jotka ovat eniten arpeuttaneet mieltäni matkan varrella. Myöhemmin voin kertoa tarkennusta aiheittain. 

Eli synnyin keskosena, minkä takia keuhkoni olivat heikommat jo alkujaan. 2-vuotiaana sairastin pahan keuhkokuumeen, mistä alkoi infektioiden ja sairaalareissujen kierre. Olin lapsena ja nuorena todella hiljainen ja ujo. Luin paljon ja pärjäsin koulussa hyvin. 

Liikunta ei koskaan kuulunut lempiaineisiini, koska en pystynyt liikkumaan kuin muut. Sitä vastoin lempiaineita olivat matikka, kuvaamataito ja käsityöt. Olin perheemme ainoa lapsi, enkä oppinut pitämään puoliani sosiaalisissa tilanteissa. Minua kiusattiin koulussa ja varsinkin yläasteella se kävi aikamoisen rankaksi. Ei fyysisesti mutta henkisesti. Olin aikamoisen masentunut ja ahdistunut yläasteaikaan. En myöskään juuri käynyt missään, koulun discoissakin tuli vain paha mieli, kun siellä oli samaa jengiä kuin yläasteellakin.

Oma elämä

Ensimmäinen harppaus omaan elämään oli kun lopetin ensimmäisen vuoden jälkeen lukion ja välivuoden jälkeen menin ammattikouluun autopuolelle. Olin myös saanut ajokortin ja auton tuon välivuoden aikana eli elämä alkoi maistumaan elämältä.

 Ensimmäisen poikaystäväni tapasin muistaakseni 17-vuotiaana, kirjekaveruuden pohjalta. Tuostakin suhteesta jäi yksi iso arpi minuun, koska se loppui niin, että tyyppi vain jätti ilmoittamatta itsestään yhtään mitään. Se onnistui, koska hän asui kauempana. Tosin joskus myöhemmin tapasin hänet uudelleen ja silloin suhteen lopetus sujui hieman fiksummin. Mutta rikkinäiselle minuudelleni tuo oli taas yksi iso lovi lisää. Näiden lovien paikkaaminen kesti vuosikausia. 

Muutin kotoa 19-vuotiaana ja nuorena miessuhteita tuli ja meni, samoin kuin asuinpaikka vaihtui tiheään. Jälkeenpäin katsottuna olin aika tuuliajolla. Nuorena yritin unohtaa koko sairauteni ja elää kuin sitä ei olisikaan.  Opiskelin myös autoteknikoksi ja tein koko työurani autovaraosamyynnin eri tehtävissä.

24-vuotiaana tapasin Tommin, jonka kanssa elin onnellisesti 1,5 vuotta. Meillä oli perheenperustamissuunnitelmia ja kaikki näytti hienolta, kunnes yksi lauantai-ilta muutaman kilometrin päässä kotoa rattijuoppo ajoi päin autoamme noin 80 km/h nopeudella. Tommi kuoli myöhemmin sinä iltana saamiinsa vammoihin ja itse sain vain muutaman kuhmun. Onneksi koirani Lady selvisi myös säikähdyksellä. Se antoi voimia nousta aamuisin ylös. Myös Tommin äidin Annelin ystävyys oli tärkeä. Ikävä kyllä Annelikin menehtyi myöhemmin tapaturmaisesti. 

Elämä jatkuu tragedioiden jälkeen

My road

Yririn skipata tuonkin tapahtuman ja jatkaa elämää kuin ennenkin. Se ei  vain oikeasti onnistunut kunnolla. Selvittämättöntä kuormaa oli niin paljon. 2000 vuonna muutin Kanta-Hämeeseen uuteen avosuhteeseen. Ostimme talon ja aloin odottaa poikaani. Odotusajan lopulla ahdistus alkoi painamaan todella. Pelkäsin synnytystä ja pelkäsin vastuuta lapsesta. Poika syntyi sektiolla ja minulla todettiin synnytyksen jälkeinen masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Sain masennuslääkkeet ja rauhoittavia. Naimisiinkin mentiin siinä välillä.

Tässä vaiheessa pääsin myös terapiaan, jossa käytiin tuo kolaritilanne läpi. Mutta silti kiusaaminen ja muut asiat jäivät käsittelemättä tuolloinkin. Olin aikamoisessa usvassa pojan ensimmäiset vuodet. Myös fyysinen terveyteni heikkeni ja ylipainoa kertyi. Jossain vaiheessa ennen kuin täytin 40v, todettiin 2-tyypin diabetes, rasvamaksa ja verenpaine. 

Pääsin uudelleen koulutettavaksi 2008-10 ja valmistuin Kiipulasta digitaalisen viestinnän datanomiksi. En kuitenkaan valmistuttuani saanut töitä, joten laitoimme eläkepaperit vetämään. Keuhkolääkäri oli sitä mieltä, että pelkästään keuhkojeni takia kuuluisin eläkkeelle ja lisänä oli vielä psykiatrin lausunto. Pääsin eläkkeelle 2012.

Uusi alku eläkeläisenä

Aloin selvittämään omaa sairaushistoriaani, lukemaan ravitsemuksesta ja terveysasioista. Pikku hiljaa sain sekä fyysistä että psyykkistä kuntoa paremmaksi. Olin ollut eläinsuojeluyhdistyksen toiminnassa mukana kauan ja sen loputtua mietin nyt, että mikä olisi aihe joka kiinnostaisi.

 Olen todella tyytyväinen siihen että pääsin eläkkeelle, koska se tuo elämääni vapautta tehdä mitä haluan, silloin kun haluan, siten kuin haluan. Se antaa myös mahdollisuuden levätä riittävästi ja elää stressittömämpää ja näin myös terveempää elämää.

2015 menin ensimmäisen kerran Hengitysliiton valtakunnalliseen vertaistapaamiseen ja tapasin muita bronkiektasiaa sairastavia. Se avasi ihan uuden maailman eteeni. Tuolloin perustin myös facebookiin suljetun ryhmän bronkiektasiaa sairastaville. Ryhmä toimii hyvin aktiivisena edelleen ja on kasvanut alun muutamasta ihmisestä noin pariin sataan ryhmäläiseen. Kiinnostuin muutenkin tuolloin Hengitysliiton toiminnasta ja hain mielenkiinnosta heidän kokemustoimijakoulutukseen. 

Kokemustoimija

Tuolloin vielä epäilin pystynkö edes toimimaan kokemustoimijana kiusaamisen jättämän esiintymispelon vuoksi. Jännitin ihan hirveästi jokaista esiintymistä toisten edessä. Mutta onneksi en luovuttanut, vaan kävin koulutuksen ja ajattelin että katson mitä se tuo tullessaan. 

Tuon koulutuksen myötä ajauduin myös paikallisen Hengitysyhdistyksen toimintaan mukaan. Perheeseemme tuli myös avioero vuonna 2015. Osin sekin juonsi juurensa siitä, että olin vihdoin alkanut löytää oman itseni, vahvuuteni ja rohkeuteni. Oli pakko ottaa askel irti vanhasta elämästä, vaikka pojan takia en sitä olisi halunnutkaan tehdä. Podin myös syyllisyyttä tästä askeleesta, vaikka sitä ei ulkopuolinen olisi ymmärtänytkään. Onneksi syyllisyys hellitti osin paikallisen Eroryhmän tuen myötä. Tapasin myös vuoden 2016 alussa nykyisen avomieheni.

Uusia tuulia 

Vapaaehtoistyö hengitysyhdistyksessä toi kaikenlaisia kohtaamisia ja aloin myös viritellä kokemustoimijauraani. Alkuun olin Elävänä kirjana muutaman kerran. Tein myös joitakin keikkoja lähihoitajaopiskelijoille. Tuolloin vielä jokainen esiintyminen jännitti tavattomasti. Aloin myös vertaisohjaajaksi Hengitysliiton Kanta-Hämeen harvinaisten ryhmälle ja siitä rohkaistuneena myöhemmin ohjaamaan myös uniapneavertaisryhmää Forssassa. Nämä kaikki toivat lisää rohkeutta. Pikku hiljaa huomasin ettei esiintyminen ollutkaan niin hirveää. Myönsin itselleni että minähän jopa pidän siitä. 

Muutamien viime vuosien aikana olen saanut paljon uusia ystäviä ja tuttuja näiden vapaaehtoistehtävien myötä. Sekä myös runsaasti positiivista palautetta. Olin muutaman vuoden paikallisen hengitysyhdistyksen sihteeri ja tiedottaja. Kokemustoimijatehtävät ovat myös lisääntyneet. Tämän vuoden alussa tulin raskaan päätöksen eteen ja irtisanouduin tehtävistäni paikallisyhdistyksessä. Se oli minulle oikea päätös, vaikka tunsinkin ikäänkuin pettäväni yhdistyksen jäsenistön. Tilanne yhdistyksen sisällä oli kuitenkin ajautunut siihen pisteeseen ettei ollut muuta vaihtoehtoa. 

Jonkin ajan kuluttua myös tajusin miten suuri kivi oli vierähtänyt harteiltani ja sydämeltäni ja tuntui että pystyn taas hengittämään. Nyt vasta jälkeenpäin tajuan että tilanne oli myös vaikuttanut terveyteeni.  Omalla kohdalla stressaavimpia asioita ovat epäselvät ja selvittämättömät asiat. Vaikka päätös joskus olisi vaikea ja ahdistava, on se parempi kuin epäselvä tilanne. Asiasta voi päästää ikään kuin irti, kun se on päätetty.

Vertaisohjaaja ja kokemustoimija

Jatkan edelleen Hengitysliiton kokemustoimijana, vertaisohjaajana sekä verkkovertaisohjaajana. Kokemustoimijuus ja vertaisohjaajan tehtävät ovat omalla kohdallani kirjaimellisesti muuttaneet elämäni. Minulle se että olen aina vain avoimemmin kertonut muille oman historiani ja tarinani, on ollut suunnaton kasvun paikka. Joka kerta se on antanut minulle uutta voimaa ja voima moninkertaistuu, kun omista kokemuksista on hyötyä muille. En olisi koskaan uskonut kokemustoimijakoulutukseen hakiessani, miten paljon se vie minua eteenpäin elämässä. 

Toki vieläkin jännitän esiintymisiä, mutta toisaalta myös odotan niitä innolla. Vihdoin olen sisäistänyt sen, ettei nuorena koettu kiusaaminen määritä tai rajoita minua. Koska meillä jokaisella on vain tämä yksi elämä elettävänä, ei kannata hukata sitä. Jokainen kun oppisi arvostamaan omaa itseään niin paljon, että pystyisi elämään juuri niin kuin syvällä sisimmässään haluaa. Ei kenenkään toisen arvojen, tahdon tai odotusten mukaan. Ja koskaan ei ole liian myöhäistä, on sitten 20v tai 80v. Jokainen päivä on oikeasti mahdollisuus tehdä ihan mitä tahansa. 

Toki nykyään puuhailen paljon muutakin kuin nuo vertaisohjaaja/kokemustoimijahommat ja tämä blogi on yksi asia. Tuntuu vain, että on niin paljon sanottavaa ja tehtävää ettei tunnit riitä. Mutta tämä kevät on myös opettanut vähän hidastamaan. Tällä hetkellä taidan olla lomamoodissa, koska en viitsi tehdä mitään ylimääräistä mikä ei oikeasti huvita… 

Ja mikä sitten huvittaa on tietenkin käsityöt, ulkoilu ja kirjoittaminen. Vasta viimeisen vuoden aikana olen tajunnut tämän kirjoittamisen olevan lähellä sydäntä. Tuntuu että tämä vuosi 2020 on tuonut paljon kaikkea uutta, muutakin kuin koronan. Ja niin kauan kuin on elämää on toivoa. 

Linnanneito 50 v

Toivon vaan että kansa vielä jaksaa lukea blogeja, koska itse vasta tajusin rakastavani kirjoittamista.

Täältä löydät tietoa kokemustoiminnasta:

Kokemustoimintaverkosto

Täältä löydät tietoa Hengitysliiton kokemustoimijoista: ( oma profiilini on päivitettävänä)

https://www.hengitysliitto.fi/fi/tukea-sinulle/vertaistoiminta/kokemustoimijat

Täällä vielä tietoa Kokemusasiantijoista (KoKoA ry):

KoKoA ry

Thomas Levyn luentoviikonloppu

Sain olla onnellisessa asemassa ja osallistua Suomen Terveysjärjestön järjestämään luentoviikonloppuun Helsingissä, jossa kuuluisa jenkkilääkäri Thomas Levy kertoi C-vitamiinin vaikutuksista ja monista muista mielenkiintoisista ravintolisiin ja vitamiineihin, hivenaineisiin sekä terveyteen liittyvistä asioista.

Onneksi luennot olivat juuri maaliskuun alussa eli hiukan asioita puntaroituani uskalsin vielä lähteä Helsinkiin vaikka korona teki tuloaan. Luennot järjestettiin Gymnasiet Lärkanin tiloissa. Minulla oli myös oma pöytä varattuna ja myin omia käsitöitäni. Tosin ihmiset olivat enemmän kiinnostuneita lisäravinteista kuin käsitöistä, mutta sain toki jotain myytyä.

Niin paljon asiaa tuli tuon kahden päivän aikana, että kaikkea en pystynyt mitenkään muistamaan ja rekisteröimään. Toki jotkut asiat jäivät hyvinkin mieleen. Tässä linkki joihinkin kuvaamiini slaideihin luennoilta.

https://drive.google.com/drive/folders/15lRmAANfDK9x6ZRDnWuWeSJWtaiAwg2g?usp=sharing

Herra Levy on kirjoittanut mittavan määrän kirjoja, varsinkin C-vitamiinista, mutta harmi on ettei niitä ole suomennettu. Ainakin itselle menee tuo osittain lääkärisanasto kyllä liian vaikeaksi lukea.

Videot luennoilta myynnissä Suomen Terveysjärjestön kautta

Jos sinulla kuitenkin heräsi kiinnostus tietää lisää, niin on mahdollista ostaa katseluoikeus tuona viikonloppuina kuvattuihin videoihin noilta luennoilta. Videot on suomennettu. Suomen Terveysjärjestön facebook-sivulta löytyy lisätietoa.

https://www.facebook.com/pg/suomenterveysjarjesto/posts/

Koska olen itse mukana Terveysjärjestön toiminnassa, on pakko vielä mainita, että Thomas Levy ei todellakaan ollut mikään halpa luennoitsija kaikkine lento- ja majoituskustannuksineen eli siksi näitä videoitakaan ei ole mahdollista saada ilmaiseksi, vaikka se ihmisten terveyttä hyvin edistäisikin. Myöskään ammattimainen videointi ei ole likimainkaan ilmaista. Ja myös tulkki oli paikalla koko viikonlopun.

Itselle tuo viikonloppu oli oikein antoisa. Tutustuin taas uusiin ihmisiin ja opin paljon uusia asioita. Tuo lääkäri Ville Pöntynen on muuten mahti mukava tyyppi. Thomas Levy oli aikalailla tyypillinen jenkki, miten sen nyt sitten haluaakin määritellä.

Andrew W. Saul, Doctor yourself….

Jos jenkkiläiset terveysasiat kiinnostavat, niin olen tuon jälkeen ”löytänyt” myös toisen mielenkiintoisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin keskittyvän lääkärin. Andrew W. Saul on kirjoittanut myös paljon mielenkiintoisia kirjoja, mutta niitäkään ei ole ikävä kyllä suomennettu. Jos haluat tietää lisää, niin tässä linkit hänen sivuilleen.

http://www.doctoryourself.com/index.html

https://andrewsaul.com/

Nämä tohtorit kyllä pistävät miettimään asioita taas enemmän ja sitä mitä suuhunsa pistää joka päivä.